Vesillelasku lähestyy, valmistelut etenevät!

Kevät on jo pitkällä ja Rajasaaren telakan veneiden määrä vähenee jatkuvasti kun kipparit laskevat veneitään vesille. Viivin kohdalla on ollut kevään aikana paljon tekemistä, mutta hommat ovat edenneet mallikkaasti ahkeran uurastuksen ansiosta! Kelitkin ovat suosineet auringon helottaessa ja lämpötilan huidellessa kahdenkymmenen hujakoilla!

Rajasaari, hieno paikka, vielä hienompi keli!

Edellisen parin viikon aikana on ehditty korjaamaan gelcoatvaurio joka oli telakoinnin aikana päässyt syntymään. Maston tuenta tuli valmiiksi, patjat, lattiat ja luukkujen kannet on nosteltu paikoilleen ja sisusta on imuroitu ja muutenkin siivottu. Keulahytin lämpö- ja äänieristystä on parannettu, joskin toistaiseksi vain toiselta kupeelta. Nimitarratkin on uusittu, joten Viivi alkaa olla jo veneilykunnossa!

Koska vesillelaskupäivä lähestyy kovaa vauhtia ja Viivi on uusi vene seurassa, oli myös runkokatsastus agendalla. Tämän "koettelemuksen" vedenalaisen osan Viivi läpäisi mallikkaasti ja moitteitta uusittujen pohjaventtiilien ja korjattujen kylkien turvin. Kölin reunat ja pohja ovat kunnossa, eikä pohjakosketuksiin viittaavia pehmentymiä löytynyt kölin edestä eikä takaa. Peräsimen alalaakerissa on hieman klappia, mutta rakenne on vahva. Ehkäpä tuokin tulee joskus korjattua kun muut asiat alkavat olla kohdallaan. Kokonaisuudessaan katsastuksesta ja viimeisestä parista viikosta on jäänyt oikein hyvä fiilis.

Enää olisi ennen vesillelaskua suoritettava muutamia tehtäviä, kuten Windexin kiinnitys ja ison purjeen nostimen uusiminen. Uusi nostin onkin jo hankittu, mutta maston huipussa olevan vaijerille tarkoitetun kehrän vaihtaminen köysimalliin on tänään osoittautunut hieman haastavaksi. Mutta eiköhän se siitä.

Aurinkopaneelia ihmetellessä tuli vastaan yllätys.

Kuivakka silakka.

Onhan totta että syksyllä ja talvella on ollut kovia tuulia ja viime kaudella oli tiukkaa purjehdusta, mutta en muista että kalaa olisi saatu. Mutta siinä se nökötti, aurinkopaneelin vieressä. Kuiva silakka. Tovin pohtimisen jälkeen syyllinenkin löytyi. Siellä se on, Naapuriveneen Veeran kannella silakkaa nauttiva varis. Ja minä kun meinasin lokkeja syyttää...

Maston vieressä, Take Away -silakka suussa. Variksen elämä hymyilee.

Kohta se kesä on täällä!

Kannen läpi painuvan maston tukeminen.

Avance 245 on varustettu toppimastolla, joka tarkoittaa siis sitä, että masto seisoo kannella vanttien tukemana. Toinen tapa toteuttaa masto, on viedä se kannen läpi köliin saakka. Molemmissa ratkaisuissa on tietysti puolensa. Köliin tuettu on kestävämpi, mutta kannessa olevasta reiästä voi tulla sisään vettä. Tämän lisäksi sisällä, keskellä salonkia on masto joka vie jonkin verran tilaa. Toppimasto puolestaan rasittaa veneen kantta eli ruffia paljon enemmän, joka ajan kuluessa tarkoittaa kansirakenteen hajoamista. Mutta sisätilaa on enemmän. Kannen tuhoutuminen nopeutuu entisestään jos vantit ovat väärällä tiukkuudella. Liian löysällä olevat vantit antavat purjeiden nostaa mastoa hieman irti kannesta, jolloin masto pääsee hakkaamaan kanteen. Liian kireät vantit puolestaan painavat mastoa suoraan kannen läpi.



Viivin kansi on joustanut sisäänpäin jo noin sentin verran. Suurempien vaurioiden välttämiseksi asialle on tehtävä jotain, mielellään nyt, ennen vesillelaskua ja maston nostoa. Vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseen on oikeastaan kolme: viedä vene telakkaliikkeeseen esimerkiksi Leeveneeseen, korjata kansi itse, tai tukea masto köliin sisään laitettavalla pylväällä. Veneliike veloittaisi kansiremontista noin 1500€. Koko mastonjalan ja ruffin uudelleenrakentaminen on erittäin vaikeaa kotikonstein, sekä hyvin työlästä. Sisälle laitettava pylväs on ratkaisuna helppo, edullinen ja ikuinen. Arvatkaa siis mikä edellämainituista on minun valintani? Oikein. Pylväs sisälle.

Aloitushetkellä katossa oleva peitelevy. Pylväs tulee tästä hieman taaemmas.

Kuten aina, aloitamme suunnittelulla. 50mm halkaisijaltaan oleva happoteräsputki on hyvä valinta. Se kestää korroosiota  ja on riittävän vahva kestämään maston aiheluttaman rasituksen. Mitat jotka on hyvä mitata ennen aloittamista, ovat etäisyys katosta välilattiaan ja välilattiasta köliin. Avancessa nämä mitat ovat 1515mm ja 110mm. Koska itseltäni eivät happoteräksen hitsaushommat suju, päätin ulkoistaa pylvään valmistamisen ammattilaiselle. Kaikki kunnia ja propsit Laitisen Timolle loistavasta duunista. Pylvääseen laadittiin Timon suunnitelman mukainen pituussäätö, jonka avulla pylväs myös kiristetään paikoilleen. Käytännössä pylvään alapäähän tuli kierteistetty messinkinen mutteri jonka päällä pylväs seisoo. Tahattoman löystymisen ehkäisemiseksi säätömutteri on varustettu myös lukitusmutterilla joka estää  aukikiertymisen. 

Pylvään asentamiseksi piti ensin saada katto esiin verhoilun alta ja irroittaa neljä pulttia jotka ovat asennuksen tiellä. Nämä pultit pitivät paikallaan kannella olevaa köysirissaa jota siirretään hieman edemmäs. 

Vielä hieman vaiheessa.

Seuraavaksi merkataan lattiaan kohta joka on mahdollisimman suoraan maston alla. Aivan maston keskipisteeseen ei pylvästä voi asentaa koska masto on suoraan salongin ja vessan välisen seinän päällä. Mutta sijoittamalla pylväs aivan väliseinän viereen, etupuolelle, saadaan pylväs laitettua maston alle riittävällä tarkkuudella. Lopputulos nyt ei ole sentistä kiinni.

Kun kohta on mitattu tarkasti veneen keskelle sivusuunnassa katsoen, on aika touhuta välilattiaan reikä. Koska itselläni pylvään alapää on kuusikantainen, päätin tehdä myös reiästä kuusikantaisen. Syyt taitavat rehellisesti sanoen olla pääasiassa esteettiset, mutta onhan myös mukavampaa jos lattiassa ei ole ylimääräisiä koloja joihin esineet pääsisivät putoilemaan. Pyöreä reikä syntyy tietysti kätevimmin reikäporalla, mutta tällaisen katikkaan reiän teko lasikuitulattiaan on hieman hankalampaa. Jos sattuu omistamaan esimerkiksi dremelin, pääsee helpolla. Jos ei omista dremieliä, niin pitää suoriutua esimerkiksi pistosahalla, tai kuten minä, käyttämällä poraa alajyrsimenä. Tavallinen 3,5mm metalliporanterä pure yllättävän hyvin lasikuituun kun poraa siirtää sivummalle terän pyöriessä. Kyllä, katkaisin yhden terän. Mutta hei, roiskuessa rapataan!

Mittojen mukaan tehty kolo.

Kun myös lattian reikä on valmis, on aika muljauttaa tolppa paikalleen. Tämä on sitten helpommin sanottu kuin tehty. Koska pylväs on tehty varsin tarkasti mittojen mukaan, oli pylvään saaminen kierteilleen mutterin sisään melko haastavaa. Mutta onnistui kuitenkin lopulta. Sitten vain kiristetään pylväs paikalleen. Itse jouduin laittamaan pylvään päälle jo aikaisemminkin katossa olleen pyöreän puun palan arviointivirheen vuoksi. Pylvästä tilattaessa arvioin etäisyyden välilattiasta koliin olevan 80mm. Etäisyys kuitenkin osoittautui olevan 110mm, eli pylvääni jäi toleranssien jälkeen sentin liian lyhyeksi. Mutta asia siis korjaantui näppärästi laittamalla pieni koroke katon ja pylvään väliin. Sitten vain lukkomutteri tiukalle ja homma on valmis.

Lukitusmutteri oikealla.

Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä onko pylväs liikaa tiellä vai ei. Tosiasiahan on, että hieman tuo tolppa on kulkureitillä. Harkintaan jää, siirtäisikö salongin ja wc:n välistä oviaukkoa hieman oikealle jolloin saisi ainakin 3 senttiä lisää tilaa...

Lisää kuvateksti

Pylvään yläpää.

Ja pylvään alapää.

imutyhjennettävän septijärjestelmän rakentaminen. osa 1

Koko kunnostuskevään suuritöisin osuus s/y Viivissä oli imutyhjennettävän septijärjestelmän teko. Aikaisemminhan Viivissä on ollut kemiallinen wc, joka sekin oli jo aikansa elänyt. Ja onhan imutyhjennettävä vesivessa nykyaikaa! Koko projektin toteuttamiseen kului aikaa useampi viikko, suunnittelutyön lisäksi. Kokonaisuudessaan hommaa puuhattiin varmaan toista kuukautta. Koko järjestelmä tuli loppujen lopuksi rakennettua vähän ad hoc -menetelmällä, ilman pilkuntarkkaa suunnitelmaa. Seuraavissa kertomuksissa on kuvattuna koko prosessi alusta loppuun, vähän pienempin osiin jaettuna. Tämä ensimmäinen osa kuvaa järjestelmän rakennetta, sekä hieman perusperiaatteita joiden mukaan septijärjestelmä tulisi tehdä.

Septijärjestelmä koostuu seuraavista osista: wc -istuin, septitankki, veden otto, huohotus/korvausilmaletkusto, sekä tyhjennysletkusto joko imujärjestelmään, mereen, tai molempiin. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että septijärjestelmän tulee olla imutyhjennettävissä. Samoin wc jätteiden pumppaaminen mereen on kielletty ellei lähimpään rantaan ole matkaa yli 12mpk. Samalla on hyvä muistaa että Itämerion varsin saastunut meri, jonka vuoksi jätteiden mereen pumppaamista tulisi myös kansainvälisillä vesillä välttää mahdollisimman pitkälle. Tätä taustaa vasten Viiviin rakennettin ainoastaan imutyhjennysmahdollisuus.

Hyviä linkkejä ja vinkkejä imutyhjennettävän järjestelmän rakentamiseen saa ainakin pidä saaristo siistinä -järjestöltä. Lopullinen rakenne riippuu myös siitä, tuleeko istuin vesilinjan yläpuolelle vai alapuolelle. Viivissä liikutaan sillä rajalla, joten suhtaudun asennukseen kuten istuin olisi vesilinjan alapuolella.

Tulevissa tarinoissa tulen esittelemään yhden esimerkin tällaisesta järjestelmästä. Kyseessä on siis Avance 245. Tarkkoja ja yksityiskohtaisia ohjeita jotka sopisivat kaikkiin venetyyppeihin on tietenkin mahdotonta antaa koska veneet ovat erilaisia ja järjestelmät tulee asentaa aina mittojen mukaan käytettävissä oleviin tiloihin. Mutta toimikoon oma projektini referenssinä.

Homma tulee joka tapauksessa aloittaa suunnittelulla ja tarvikkeiden valinnalla. Pohdittavien asioiden listalla  on hankittavien letkujen pituudet, pöntön vaatima tila ja sijoitus, septitankin koko ja paikka, tarvittavien läpivientien määrä ja paikat. Ja tietysti esteettiset ja taloudelliset arvot. Avancessa oli jo ennestään paikka kemialliselle wc:lle keulapiikin ja salongin välissä, vasemmalla kupeella, vaatekaappia vastapäätä. Tämä on siis luonnollinen paikka myös pöntölle. Septitankki sujahtaa mukavasti keulapiikkiin punkan alle. Näin säästytään pitkiltä letkunvedoilta ja saadaan mukavasti kyytiin suurehko säiliö. Säiliön tulisi olla mielellään niin suuri kuin veneeseen mahtuu. Etenkin kun ainoana tyhjennysmenetelmänä tulee olemaan imu, on isohko säiliö pidemmillä retkillä välttämätön. Imuyhteen ja korvausilman läpiviennin sijoitin kannelle, wc -istuimen selkänojan taakse. Toinen vaihtoehto jollaisia olen kuullut toteutetun, on viedä imutyhjennys keulan ankkuriboksiin. Mielestäni paikka on kuitenkin hankala ja olisi myös vaatinut muutaman metrin enemmän letkua.

Viiviin käytettyjen arvikkeiden lista on suunnilleen seuraava:

- Septitankki 78l (DH-PE)
- WC istuin käsipumpulla
- Pohjaläpivientiin vaadittavat tarvikkeet
- Saniteettiletkua (3metriä 38mm ja  2 +1 metriä 19mm)
- aktiivihiilisuodatin
- imutyhjennysruuvike
- huohotusventtiili
- erinäinen määrä vaneria ja ruuveja
- ilmausventtiili vedenottoletkuun
- letkuklemmareita ja patenttisidettä

Näillä tavaroilla pitäisi päästä alkuun. Jatketaan seuraavassa osassa.

Pohjaventtiilien vaihto

s/y Viivi omistaa 4 vedenalaista pohjaläpivientiä. 1 on aikaisemmin keväällä septijärjestelmän yhteydessä tehty josta onkin jo aikaisemmin tarinoitu. Tämä läpivienti on tietysti kunnossa, onhan lapivienti aivan uusi. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa kolmesta muusta läpiviennistä. Yksi näistä läpivienneistä on lavuaarin poistoputken läpivienti ja kaksi muuta venttiiliä löytyy aivan veneen takaosasta, istumalaatikon alta. Alunperin läpiviennit ovat palvelleet sisämottorin jäähdytysvden ottona ja poistona. Viivistä on kuitenkin joskus nostettu sisämoottori pois ja laminoitu jopa akselin läpivienti umpeen. Konetilaan on sittemmin asennettu makeavesisäiliö. Vanhoihin moottorin jäähdytysläpivienteihin on nykyisin ohjattu istumalaatikon tyhjennysletkut.

Kuvassa alkuperäinen läpivienti. Nämähän ovet siis ne jotka veneen pitävät pinnalla.

Alkuperäiset 25 vuotiaat läpiviennit eivät siis läpäisseet henkilökohtaista tarkastustani, joten venttiilien vaihto lisätiin huolto-ohjelmaan.

Vaihtohan on sinänsä helppoa ja hauskaa. Otetaan vanha pois ja laitetaan uusi tilalle. Tässä tapauksessa tuli tehtyä myös muutama pikkuparannus järjestelmään. Vanhanmalliset kierrettävät venttiilit vaihdetaan kahvallisiin kuulaventtiileihin jotka ovat helpommat ja nopeammat sulkea. Toinen kohta on kertaamattomat letkunkiristimet. Aina pitäisi olla 2, mutta tässä kuvassahan näitä on vai yksi. Eli lisäämme toisen. Samalla tulee tarkastaa letkujen kunto aj vaihtaa tarvittaessa letkut uusiin.

Esimerkkitapauksessa vaihdetaan pentterin läpivienti, lähinnä siksi että tämän tilan kuvaaminen oli helpompaa. Mutta samalla systemillä mennään muuallakin. Eli pidemmittä puheitta toimeen:

Tuolta se löytyy, lavuaarin alta...

Siinä! Ja vaihtoon menee!

Venttiilin paikka ei ole helppo. Ahdasta on ja vanhat venttiilit ovat tiukasti kiinni. Ensin tietenkin kannattaa ottaa vanha ja ruskistunut letku pois tieltä, jonka jälkeen on hieman enemmän tilaa toimia.

Vinkki Avance 245:n kanssa painiville: Pohjaventtiiliin ylettää vasemmalla kädellä pentterin vetolaatikoston alimman laatikon kautta. Pilssitilassa ei täsä kohdassa ole väliseinää. Toki tällöin joutuu jakoavainta käyttämään vasurilla.

Sitten vain hermot kuntoon ja jakoavaimella vanha venttili irti. Kierteet ovat aina vastapäivään, vaikka välillä usko ainakin minulla meinasi horjua, niin tiukassa venttiili oli kiinni.Kuitenkin hetken ähertämisen jälkeen vanha raato makasi veneen pohjalla.

Myös letku menee vaihtoon

Vanhaa letkunpätkää hyväksikäyttäen, mitataan uusi poistoletku ja varustetaan se uusilla letkuklemmareilla. Seuraavaksi tarkastetaan itse pohjan läpivienti. Läpiviennin pitäisi olla hyvässä kunnossa jotta siihen voi laittaa uuden kuulaventtiilin.

Avancen pohjaläpiviennit on laminoitu veneeseen kiinni. Tämä tietysti hankaloittaa tarkastamista hieman, mutta silmämääräisellä tarkastuksella näkee aika hyvin mikä läpiviennin tilanne on. Jos kuitu on edelleen hyvin läpiviennissä kiinni eikä vuodoista näy merkkejä, asia on kunnossa.Huolellinen puhdistus, muutama kierros kierreteippiä, ja osat takaisin paikoilleen.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna letku voisi olla muutaman sentin pidempi, nyt letkuun tulee pieni laitos läpiviennin viereen. Mutta haitanneeko tuo. Jos lavuaari ei kesällä vedä, niin vaihdetaan sitten letku. Kokonaisuudessaan kolmen pohjaventtiilin vaihtoon kului aikaa vajaa tunti, ja tarvikkeet tulivat maksamaan alle 50€. Ja näillä mennään taas seuraavat 20 vuotta!

Ehkäpä nämä alkoivat olla jo matkansa päässä

Salongin pöydänjalan fiksaus

Avance 245 pitää sisällään pienen salongin, jonka keskellä on yhden pylvään varassa oleva, kattoon nostettava pöytä. Tämä tilaa säästävä tekninen ratkaisu on nerokas. Pieneen veneeseen saadaan mahtumaan suuri aj tukeva pöytä joka on helposti siirrettävissä pois tieltä kun pöytää ei tarvita. Pöytää voi myös käännellä tarpeen mukaan haluamaansa suuntaan.

Pöydän suunnittelussa on kuitenkin yksi vika. Ainakin siis tässä kyseisessä yksilössä. En ole varma onko kyseessä Avancen "tyyppivika", mutta näin voisin olettaa. Katosta lattiaan ulottuva rosteriputki jonka varassa pöytä on, pureutuu inhottavalla tavalla pilssin topcoatiin ja sitä kautta myös lasikuituun. Ja kuten tiedämme, jos pilssin kautta pääsee vettä lasikuidun sisään muodostamaan lasikuituruttoa, on piru merrassa. Huonossa tapauksessa putki hiertää vuosien kuluessa koko veneen pohjaan reiän pyöriessään hiljalleen paikallaan.

Tämä pöydän jalan alapään rakenteen parantaminen on siis päivän oppitunnin aihe. Pohdittuani hetken järkevää rakennetta, päätin lyhentää putkea hieman ja tehdä paksusta vanerista pilssin reunoihin tukeutuvan alustan, johon pöytä tukeutuu. Samalla tämä vanerialusta toimii lisätukena pilssin peittäville lattialevyille. Alunperinhän koko pilssin peitti yksi kokonainen levy, jossa oli vain reikä pöydän putken kohdalla. Tämä rakenne kuitenkin vaikeutti pilssiin kurkistamista kohtuuttomasti, jona vuoksi sahasin lattialevyn kahteen osaan jo viime kesänä.

Alkuperäinen tilanne. Putken pää tukeutuu suoraan pilssin lasikuituun.

Lähikuvasta huomaa miten putken pää syö itseään lasikuidun sisään.

 































Ensimmäiseksi pitää tietenkin mitata ja sahailla sopivan kokoinen vanerinpalanen, jonka päälle putken pää tullaan sijoittamaan. Pyrin tekemään vanerinpalasta sen kokoisen, että vanerin yläreuna tulee saman tasoon kuvassa näkyvien ruskeiden tiivisteiden kanssa. Näin vaneri tulee tukemaan myös myöhemmin päälle asetettuja lattialevyjä. Huomionarvoinen kohta on myös viistot sahaukset päädyissä, joiden avulla levy saadaan tuettua tarkemmin pilssiä vasten. Seuraavaksi merkkasin vaneriin kynällä kohdan, johon putken pää tulee.

Tämä ei varmaankaan olisi pakollista koska putken alapäähän tulee joka tapauksessa putken paikallaaan pitävä kaulus, mutta halusin tehdä putken päälle uran putken paikallaan pysymisen varmistamiseksi asennusvaiheessa. Yksin touhutessa ei ole mukava saada 15kg painavaa pöytää päähänsä. 

Koska putken halkaisija on 50mm, 51mm reikäporalla syntyi sopiva kolo

Seuraavaksi merkkasin omalla paikallaan olevaan putkeen vanerinpalaa apunakäyttäen viivan, jonka kohdalta potki tullaan katkaisemaan sopivan mittaiseksi.

Putkea katkaistessa on hyvä sahata koko putken kiertävää viivaa pitkin jotta putken päästä tulee suora. Paras tapa saada aikaiseksi putken kohtisuoraan kiertävä viiva, on käyttää apuna suorareunaista paperia tai pahvia. Itse suosin hieman tavallista a4:ää paksumpaa tavaraa, koska paksumpaa tavaraa pitkin on helpompi piirtää viiva. Pahvi kierretään putken ympärille, merkin kohdalle siten, että pahvion kunnolla putkea vasten ja molemmat reunat ovat keskenään kohdakkain. Allaoleva kuva selventänee asiaa.

Sitten vain piirretään ohjausviiva pahvin reunaa pitkin ja katkaistaan putki esimerkiksi rautasahalla. Kun putki on saatu äherrettyä poikki, on aika laitella kaikki palaset paikoilleen ja ihastella aikaansaannoksia.

Tarkkaavaisimmat varasti huomasivat ettei vaneria ole kiinnitetty millään veneen lattiaan. Itsekin mietin tätä, sillä nyt putkeen nojaamalla voi siirtää koko systeemiä melko helposti. En kuitenkaan halua tehdä turhia reikiä pilssiin joten jätin vanerin kiinnittämättä. Lattialevyt tulevat joka tapauksessa ankkuroimaan putken paikalleen. Löysästi kiinnitetty köydänjalka pitää kuitenkin muistaa aina kun nostaa lattioita katsoakseen pilssiin. No, kesän purjehdukset näyttävät käytännössä tarvitseeko vaneri kiinnittää, vai onko tämä jo riittävän tukeva rakenne.

Ja muistakaahan paikata levyn alta mahdollisesti löytyvä Topcoatvaurio! Itse en vielä ole tätä tehnyt, joten eiköhän tähänkin asiaan jatkossa tulla pureutumaan!

Pääsiäisen ajan puuhasteluja

Pääsiäinen, tuo veneenomistajan suosikkipyhä sattui tänä vuonna mitä parhaimpaan aikaan kelien puolesta. Nelipäiväinen viikonloppu noin 15 asteen lämmössä auringon helliessä keväthuoltojen tekijää. Jäät sulivat rannoilta silmissä, eikä maanantaina talvesta ollut enää jäljellä kuin haalea muisto! Mikäs se sen mukavampaa? Kuten arvata saattaa, Rajasaaren telakalla on pääsiäisenä ollut kova tohina viimeistenkin veneenomistajien aktivoituessa keväthuollon askareisiin.

Pyhien aikana on tullut puuhasteltua yhtä sun toista, suurimpana saavutuksena mainittakoon imutyhjennettävän septin valmistuminen! Tässä projektissa olikin puuhaa yllin kyllin, mutta lopulta tuli valmista ja oikeastaan ainakin omasta mielestäni varsin kompaktin ja siistin näköinen kokonaisuus! Enää kaakelit paikoilleen, niin avot! Kyllä kelpaa! Tarkempia selostuksia on luvassa myöhemmin.

Muina pienempinä projekteina selviteltiin kannen läpi jostain tihkuvan veden alkuperää, sekä hiottiin ja lakattiin irrotettavat lattiat ja sivupenkkien, sekä keulapiikin alla olevien laatikoiden kannet. Tähän saatiin sopivasti käytettyä kellarista löytynyt vajaa purnukka punaruskeaksi sävytettyä Unica Superia. Pohjankin ehdin hiomaan ja paikkamaalaamaan myrkkymaalinjämällä joka myös löytyi kellarin tyhjennyksen yhteydessä. Tätä tehdessä vastaan tuli kuitenkin harmillinen takaisku, joka nyt näyttäisi viivästyttävän vesillelaskua parilla viikolla.

Mitä siis löytyi, kysyy utelias lukija tässä kohdassa? No, vasemmalla kupeella, venepukin taaemman tassun kohdalla on gelcoatissa halkeamia jotka kiertävät tukitassua kehämäisesti. Halkeamat ovat hiuksenohuita, toiset muutaman sentin mittaisia, pisimmät yli 40cm pitkiä. Ja koska Gelcoat on kerros joka pitää veden ulkopuolella (lasikuituhan ei ole vedenpitävää vastoin yleistä uskomusta), tulee vaurio korjata ennen vesillelaskua lasikuituruton välttämiseksi. Itse lasikuitu on toki ehjä. Kyseessä on vain pintavaurio joka syntyy, kun veneen kupeen joustaessa lasikuitua kovempi Gelcoat-kerros halkeaa. Koska korjaus vie hieman aikaa, näyttäisi laskupäivä nyt siirtyvän muutamalla viikolla.

Mikä vaurion sitten on aiheuttanut? Mitään yksittäistä syytä asiaa pohtinut delegaatio ei keksinyt, yleisimminhän tällainen vaurio johtuu virheellisestä tukemisesta telakoinnin ajaksi. Jos vene esimerkiksi olisi vinossa, tai tukitasuja olisi kiristetty liikaa, voisi näin käydä. Itsehän en tällaiseen tietenkään sorru ja kuljetusliike Karttunenkin hoiti oman leiviskänsä mallikkaasti telakoinnin aikana. Näin ollen syyllinen on varmaankin joku voimakkaista talvimyrskyistä joita viime talvena riitti tuulisessa Rajasaaressa. Oli syy mikä tahansa, vaurio on syntynyt ja tullaan korjaamaan pikimmiten.

Vedenalaisen läpiviennin teko.

Itämeri on kohtuullisen saastunut meri. Viime vuonna tein henkilökohtaisen lupauksen Itämeren puolesta, joka kuului seuraavasti: "Lupaan vaihtaa moottoriveneeni imutyhjennettävällä septijärjestelmällä varustettuun purjeveneeseen". 1. osa lupausta täytettiin jo viime vuonna kun uskollinen tukialus Caipirinha myytiin haikein mutta onnellisin mielin seuraavalle omistajalle Porvoon saaristoon. Vajaata kuukautta myöhemmin hankimme nykyisen tukialuksemme s/y Viivin. Ostettaessa Viivi oli kuitenkin varustettu ainoastaan kemiallisella käymälällä, joka sekin oli jo aikansa elänyt. Joten tänä keväänä on aika toteuttaa Itämerilupauksen toinen osa ja rakentaa Viivin sisuksiin imutyhjennettävä septijärjestelmä.

Koska kyseinen septinrakennus on suuri kokonaisuus jossa on useita kohtuullisen universaaleja välietappeja, olen jakanut kokonaisuuden pienempiin loogisiin kokonaisuuksiin, joita voi soveltaa muihinkin remontteihin. Tämä ensimmäinen osa käsittelee otsikon mukaisesti vedenalaisen läpiviennin tekoa. Ko. läpivienti tulee tässä toimittamaan vain ja ainoastaan vedenottoaukon tehtävää.

Taustatiedoksi kerrottakoon, että purjealusten katsastusvaatimukset edellyttävät, että veneen rungon läpivientien tulee olla tiiviitä ja poponaan suljettavia aina kun läpivienti on vesirajan alapuolella. Myös vesirajan yläpuolisille läpivienneille tätä suositellaan, joskin pakollista se on ainoastaan avomeriluokituksessa (1). Näinollen teemme läpiviennistä nämä määräykset täyttävän.

tarvitset projektiin seuraavat tarvikkeet:

* tiivistemassaa
* läpiviennin
* kierreteippiä
* letkuruuvikkeen
* kuulaventtiilin
* reikäsahanterän
* ja tietysti poran, jakoavaimen ja hiekkapaperia.

Aloita katsomalla sopiva paikka läpiviennille. Sopiva paikka on sellainen, jossa kuulaventtiilin kahvaan pääsee hyvin käsiksi ja joka on muuten suojassa iskuilta. Myös aivan vedenrajasas olevia paikkoja olisi hyvä välttää jotta putkista ei sitten kesällä kuulu rasittavaa pulputusta aaltojen lyödessä laitoihin. Kun sopiva paikka on valittu ja katsottu myös ulkopuolelta että paikka on varmasti sopiva, on aika porata pieni tunnustelureikä. 

Pieni siksi, että jos paikka sittenkin osoittautuu huonoksi, on pieni reikä helpompi paikata kuin suuri. Kun tunnustelureikä on valmis, tarkastetaan lopullinen paikka myös ulkopuolelta.

Paikka vaikuttaa hyvältä.

Seuraavaksi valitaan sopivan kokoinen reikäsaha ja tehdään rohkeasti reikä ulkoa sisäänpäin. 

Sopiva koko riippuu tietysti valitsemastasi läpiviennistä. Oma läpivientini on 19mm, joten reiästä tuli noin 20mm halkaisijaltaan.Pyri poraamaan kohtisuoraan veneen kupeeseen nähden, jotta läpivienti asettuu nätisti ja tiiviisti pohjaa vasten.

Hyvä tuli

Seuraavaksi kannattaa hieman karhentaa pintaa reiän ympäristöstä hiekkapaperilla hyvän tarttumapinnan aikaansaamiseksi. Myös irtopöly kannattaa puhallella pois alueelta häiritsemästä. Kun reiän ympärys on saatu siistiksi, on aika lisätä riittävä määrä tiivistemassaa läpiviennin kaulukseen ja asettaa läpivienti paikoilleen.

Kohtuus on liian vähän

Siinä lepää

Ylimääräisen tiivistemassan voi ottaa pois nyt, tai myöhemmin. Itse suosin hetkeä nyt. Sormella saa hyvin levitettyä massan tasaiseksi.Ulkonäön kanssa ei tässä ole niin justiinsa, vedenalaisia läpivientejä arvioivat vain kalat.

Seuraavaksi takaisin sisälle viimeistelemään läpivienti.

Kiristä läpiviennin kiristysmutteri paikoilleen kunnolla.

Pyörittele muutama kierros kierreteippiä liivisteeksi.

Lisää vielä kuulaventtiili ja letkuruuvike kokonaisuuteen, niin läpivientisi on valmis tiivistemassan kuivuttua. Muista lisätä tiivisteteippiä myös kuulaventtiilin ja letkuruuvikkeen väliin.

Voilá!