Veneen tiikkikannen kunnostus ja kuinka se tehdään

Kevät tulee ja veneilykausi lähestyy. Esittelyssä projekti viime keväältä. Kirjamisessa on näköjään "hieman" viivettä meikäläisellä....

Veneen tiikkikannen kunnostus ja kuinka se tehdään.

s/y Viivissä ei ole tiikkikantta, mutta sitloodan penkit on päällystetty tiikkirimoilla. Vuosikymmenten aikana tiikit ovat kuluneet ja saumausmassat kovettuneet. Myös ruuvit nousevat listoista esiin. Ulkonäöllisesti tiikit vielä menisivät jokusen vuoden, mutta ongelmaksi on muodostunut kannen läpi pääsevä sadevesi. Reippaamman sadekuuron jälkeen pilssissä on pari litraa vettä, josta reippaasti suurin osa tulee tiikkien kohdilta. Päätin siis laittaa asian kuntoon.

Vuotojen ratkaisemiseksi oli oikeastaan 3 vaihtoehtoa.

1. Uusia koko tiikkikansi uudella puulla
2. Vaihtaa tiikin tilalle moderni pinnoite
3. Kunnostaa vanhat tiikit perinpohjaisesti

Ensimmäinen vaihtoehto olisi tuottanut uuden tiikkikannen, joka olisi kestänyt kymmeniä vuosia eteenpäin. Uusien rimojen tekeminen vanhojen perusteella ei olisi ollut ylitsepääsemättömän vaikeata. Hyvinä puolina olisi ollut myös purkamisen nopeutuminen koska vanhoja tiikkejä ei tarvitsisi sääliä niiden päätyessä kuitekin roskalavalle. Huonona puolena on tiikin hinta. Uudet rimat olisivat tulleet maksamaan 400-500 euroa, rippuen hieman toimittajasta ja laadusta. Tähän tietty liimat päälle, 100-200€. Lisäksi tiikki on jalopuu, jonka hankkiminen on eettisesti hieman arveluttavaa sademetsien säilymisen näkökulmasta. Toki sertifioituakin tiikkiä on saatavilla, mutta sellaisen etsiminen on työläämpää ja kalliimpaa.

Toisena vaihtoehtona olisi moderni pinnoite, eli tiikkijäljitelmä. Näitä on useita merkkejä, esimerkkinä mainittakoon Deck-King. Materiaalit ovat vuosien varrella kehittyneet huimasti. Hyvinä puolina asennuksen helppous ja vaivattomuus. Keinotiikki on myös helppohoitoisempi kuin puukansi, sekä kierrätysmateriaaleista tehtynä voi olla jopa kokonaisarvioinnissa ekologisempi ratkaisu kuin uuden puukannen asennus. Hinta menee aika samoihin, 500-700€ liimoineen kaikkineen. Tilasin muutaman esitepalan, joiden tuntuma ei kuitenkaan ollut minua miellyttävä, joskaan ei huono.

Kolmas vaihtoehto onkin sitten edullisin, ekologisin ja ehdottomasti työläin. Eli uudistaa tiikkiosat täysin, kierrättämällä vanhat tiikit takaisin. Näin säästetään sademetsää koska ei tarvitse kaataa tiikkipuuta, öljyä koska ei tarvitse tehdä PVC -tiikkijäljitelmää ja rahaa koska ei tarvitse ostaa kuin liimat ja hiomapaperia. Mutta vaivaa ei säästy sillä rimat täytyy saada irti ehjinä, hioa ja liimata takaisin. rimat olivat noin 5mm paksut, joten hiomavaraa oli vielä kohtuullisesti. Tarkalla hiomisella selvisin noin 1mm ohennuksella, eli rimapaksuudeksi jäi vielä 4mm. Tämä riittää, mutta ensikerralla rimat on jo pakko vaihtaa.

Eli tuumasta toimeen:

Kuten pidempään lukeneet jo varmaankin tietävät, omaan kohtuulliset perustiedot puunkäsittelystä ja reippaasti siviilirohkeutta kokeilla erilaisia asioita. Tämäkin projekti alkoi siis tiedonkeruulla. Yritys nimeltä Sika tarjoaa hyviä työohjeita joiden soveltaminen auttoi pitkälle. Myös muuta internetmateriaalia ja muiden vastaavia projekteja tuli ihmeteltyä useampi ilta ennenkuin uskalsin lähteä kokeilemaan yhdellä penkinkannella miten äijän käy.

Aloitin siis irroittamalla yhden penkin ja tuomalla sen kotiin. Muutaman päivän kuivumisen jälkeen numeroin listat ja piirsin listojen sijoituksista karkean kartan helpottamaan oikean järjestyksen löytymistä takaisinliimausvaiheessa. irroitin tiikkilistat yksi kerrallaan käyttämällä terävää mattopuukkoa ja katkoteräveistä, jolla yletyin viiltämään auki tiikkien allaolevaa massaa hieman paremmin. Ruuvit otin tietenkin irti jo ennen teräaseen esiinkaivamista. Yllätyin kuinka helposti listat loppujen lopuksi irtosivat. Voin aika luottavaisin mielin luvata että huolellisella työskentelyllä listat saa irti siististi ja ehjinä. Aikaa listojen irroitteluun kului jotakuinkin tunti. Loppua kohti homma selvästi nopeutui kun tekniikka alkoi olla hallussa ja kokemusta kertyi hiljalleen.

Tiikkilistojen hionta työn alla

Kun kaikki listat oli irti, siklasin ja hioin listat kaikilta pinnoilta siisteiksi. Tiikkiä hioessa kannattaa muistaa että tiikin hiontapöly on epäterveellistä keuhkoille, joten hengityssuojain ei ole liioittelua. Kannattaa pitää myös huoli siitä että muistaa siirtää listojen järjestysnumerot hionnan ajaksi listojen toisellekin puolelle. Samalla vauhdilla hioin myös luukun pinnan johon listat kiinnitetään. Ennen hiomista teippasin hiottavan alueen reunat jotta en turhaan raapisi pintaa rikki rimoitettavan alueen ulkopuolelta. En myöskään hionut kaikkea massaa pois luukusta, vaan vain sen verran että sain alustan tasaiseksi ja irtonaiset massat pois. Ennen liimausta pyyhin kaikki liimattavat pinnat asetonilla rasvan ja viimeistenkin hiontapölyjen poistamiseksi.

Riittävä puhtaustaso on saavutettu.

Seuraavaksi levitin sikamassan (tässä tapauksessa kädessä oli valkoista) karkealla uralastalla koko kannen alueelle. Sitten rimat paikoilleen kevyellä sormipainolla ettei kaikki massa pursua rimojen alta heti pois. Työstämisaikaa on riittävästi ettei tarvitse hosua.

Tarkasti paikoilleen asetellut rimat.

tasainen puristus betonisäkeillä jotka sattuivat lojumaan sopivasti vieressä. 

liimamassan kuivuttua on saumauksen vuoro. Tähän tarkoitukseen on tietenkin oma Deck Caulking -massansa. Käytin sikaa, mutta käsittääkseni ---teman kama tulee samoilta tehtailta. Varmaksi en kuitenkaan väitä. Saumamassaa levitellessä suulake tulisi pitää uran pohjassa ja täyttää ura ikäänkuin alhaalta ylöspäin. Näin voi varmistaa ettei saumoihin jää kuplia. Saumat pitää myös "ylitäyttää" koska massa kuivuessaan vetäytyy hieman kasaan. Nämä ylimääräiset tasataan sitten massan kuivuttua.

Päätin kokeilla josko teippaaminen auttaisi ylimääräisen massan poistamisessa.

Ylitäytin aika reippaasti jonka jälkeen siloittelin hieman massaa sormella.

Massan ollessa vielä märkää rapsuttelin maskiteipit pois. Sottaista puuhaa, eikä sitten osoittautunut edes kovinkaan käteväksi lopputuleman kannalta. Ylimääräisen massan joutuu kuitenkin hiomaan pois, joten samalla vaivalla nauhakoneella olisi hionut vähän enemmänkin massaa, verrattuna siihen aikaan jonka tussasin maalarinteipin kanssa.

Teipit poistettuna.

Jäljellä oli vielä vanhojen ruuvinreikien sulkeminen. Ruuvejahan tähän konstruktioon ei tule, liimamassa pitää kyllä listat kiinni. Ruuveista jäisi vain ylimääräisiä reikiä. Vanhat reiät ovat kuitenkin tukkeutuneet liimamassalla listojen liimausvaiheessa.

Vaihtoehtoja on kaksi. Joko tapittaa tiikkitapeilla jokainen ruuvinreikä ja sahata sitten tappisahalla tasoon, tai laittaa samalla saumausmassalla umpeen myös ruuvinreiät. Lopputuloksessa eroa on lähinnä ulkonäössä. Päädyin jälkimmäiseen.

Massa ruuvinreikiin.

Kansi hionnan jälkeen.

Homma alkaa olla valmis. Jäljellä on enää käsittely. Taas astun kiistellylle osa-alueelle. Vaihtoehtoja on kolme, lakkaus, öljy, tai ei mitään. Lakkaus on minusta huono vaihtoehto. Puu menettää luontaisen tuntuman eikä lakat tahdo oikein pysyä öljyisen puun päällä vuosia. Tämä lienee yleisesti hyväksytty näkemys koska en ole koskaan nähnyt lakattua tiikkikantta. Mahonkiveneet on sitten erikseen.

Monen mielestä tiikki on parhaimmillaan harmaannuttuaan auringossa ja suolavedessä. Tiikkihän muodostaa luonnostaan pintaan kerroksen joka kestää hyvin rasitusta. Tiikin voi myös öljytä, joka on minun valintani. Perusteet: Öljyämällä puun syyt turpoavat ja sulkeutuvat joka johtaa parempaan vedenkestävyyteen. Samalla puu saa kauniin kiillon ja syvemmän värin. Tietty öljyäminen tulee uusia pari kertaa kaudessa tuloksen säilyttämiseksi, mutta vaiva ei ole näillä neliömetreillä suuri. Listat osoittautuivatkin aika kuiviksi ja janoisiksi päätellen siitä määrästä öljyä joka niihin hupeni. Luulisin että seuraavilla kerroilla öljyä kuluu maltillisemmin.

Öljytyn ja öljyämättömän puun eron huomaa selvästi jo työn aikana.

Lopputuloksena on öljyn jälkeen kauniisti kiiltävä pinta.

Paikalleenasennuksen jälkeen on hyvä ottaa yksi kuva ihan vertailun vuoksi. Käsi ylös kaikki jotka erottavat kunnostetun osan muista!

Vinkki: Löytyy veneen oikealta kupeelta.

Kokonaisuutena arvioiden helppo, mutta hieman työläänpuoleinen projekti. Jos käytössä olisi joku sähkötyökalu jolla listat voisi irroittaa niin vaiva olisi paljon pienempi. Seuraavaksi muiden luukkujen kimppuun. (olettaen ettei vene vaihda omistajaa ennen sitä. )

Sähköremontti, osa 2.

Seuraa sähköremontin osa 2.

Purkamisesta ei ole paljoakaan sanomista, periaatteessa kiskoin kaikki johdot pihalle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Säästyneet kaapelit olivat:

1. akkukaapelit
2. aurinkopanelin kaapeli (ensimmäinen metri panelilta, eli sisätiloihin asti)
3. sisävalojen johdot (noin metri valaisimelta)

Syynä kyseisten kaapelien uudelleenkäyttöön on asennuksen helpottaminen ja kyseisten kaapelien hyvä kunto. En nähnyt syytä uusia ehdoin tahdoin hyväkuntoisiakin kaapeleita. Etenkin kun 35mm^2 kaapeli ei ole aivan ilmaista. Lisäksi pääkatkaisija säästyi. Muuten kaikki sähköjärjestelmään liittyvät osat vaihdettiin uusiin, valaisimia lukuunottamatta.

Puoli jätesäkillistä roskisvalmista johtoa purkamisen jäljiltä.

Suunnitelma tulevasta asennuksesta oli kirkkaana mielessä. Uusi sulaketaulu ja muut tilpehöörit sijoitettaisiin vasemmanpuoleisen pistopunkan takaseinään, jääkaapin taakse. Siellähän se vanhakin sulaketaulu oli ollut. Asennus sai alkunsa pääkatkaisijan uudelleensijoittamisesta. Uusi paikka on saman pistopunkan kölinpuoleisella seinustalla, sitloodan lattiatason alapuolella. Perusteet uudelle sijoitukselle: Paikkaan pääsee helposti käsiksi, kytkimen asennon näkee kuitenkin heti. Seinän alareunaan siksi että kaikki kytkennät tehdään taustapuolelle, jonka tulee jäädä lattialuukun taakse.

Ensin pienellä terällä kohdistusreikä katkaisijalle, sitten suuremmalla varsinaiselle kytkimen karalle.

Kun kytkin on suorassa, taustapuolelta reiät kiinnityspulteille.

Ja pääkytkin on paikallaan.

Sulaketauluksi kannattaa valita venekäyttöön tarkoitettu malli, jossa on kunnon kiinnitysruuvit + ja - -navoille. Etenkin kunnon miinusnapa on hyvä olla niin erillistä maadoituskiskoa ei tarvitse asentaa. Venemallin sulaketauluissa on muutenkin otettu huomioon veneiden erikoisvaatimukset materiaaleissa sekä koteloinnissa. Valitsemassani (siis siinä jonka sain lahjoituksena isältäni) mallissa on mahdollisuus jakaa kytkettävät laitteet kahteen ryhmään, joka on oleellista jos veneessä on kaksiakkujärjestelmä. Viivissä ei ole, mutta onpahan valmiiksi taulussa kapasiteettia jos joskus tulee asennettua erilliset hupiakut.

sulakeboksi, vasemmalle kytketään +, oikealla on paikka - -johtimille.

Kaapelinvetojen kannalta on helpompaa jos kaikki kiinteästi asennettavat laitteet ovat paikallaan ennen kaapelivetoja. Tällöin johdoista on helpompi tehdä suoraan määrämittaisia.

Sulakeboksi ruuvattuna paikalleen.

Sulakeboksin viereen asensin aurinkopanelin lataussäätimen. Lataussäätimen tarkoitushan on alentaa aurinkopanelin antama jännite akulle sopivaksi, estää akun ylilataaminen sekä estää sähkön vuotaminen akusta panelille yöaikana. Viivissä ei aiemmin ollut lataussäädintä vaan ainoastaan diodi estämässä sähkön takaisinvirtausta.

Lataussäätimen olisi voinut asentaa myös akun lähistölle piiloon sillä laitteeseen ei tarvitse koskea. Ainoa toiminto on vihreä LED, joka kertoo lataako paneli akkua vai ei. Lataussäätimen kytkeminen on yksinkertaista. Ensin akun johtimet kiinni, (pääkytkimen ohi, jotta paneli lataa vaikka päävirta olisi poikki) sitten panelin johtimet kiinni. Kipinöinnin vähentämiseksi kannattaa aurinkopaneli peittää ennen kytkentää. Samalla pienenee sähköiskun vaara.

Phocos -lataussäädin

Kaapelivedoista en juurikaan ottanut kuvia, koska en usko niiden juuri tuovan lisäarvoa. Pyrin vetämään kaikki johdot suoraan kytkettävältä laitteelta määrämittaisena sulakeboksille saakka. Ainoat johtimen jatkot / haaroitukset tulivat vessan välikaton sisälle, josta jaoin sähkön sisävaloille, sekä aurinkopanelin johtimiin katon sisälle, koska en halunnut avata katon läpivientiä johdon vaihtamista varten. Molemmat jatkot ovat kuitenkin kuivissa sisätiloissa, joten en usko abicoliittimien aiheuttavan jatkossa ongelmia.

Akulta tuleva plusjohdin kytketään pääkatkaisijan kautta sulakeboksin plussaan. Sähkölaitteiden plussat tulevat sulakkeiden viereen ja miinukset sulakeboksin miinusnapaan joka on kaikille laitteille yhteinen. Sulakeboksin miinusnapa tulee suoraan kiinni akun miinusnapaan. Erillistä maadoitusta ei mielestäni tarvita koska Viivissä ei ole sisäkonetta. Näin sähköjärjestelmä jää niinsanotusti kelluvaksi, samaan tapaan kuin autojenkin sähköjärjestelmät.

Jos mahdollista, kannattaa vanhoja johtoja hyödyntää vetolankoina uusien johtojen pujottamisessa. Tämä tapahtuu teippaamalla uusi johto kiinni vanhan johdon päähän ja vetämällä. Samoin, jos samaan putkeen on tulossa useampia johtoja, kannattaa kaikki johdot vetää samalla kerralla. 

Sähköteippi pitää yllättävän hyvin kun sitä kierittää 5-10cm matkalle.

Kansiläpiviennin uusimisessa ei ole mitään ihmeellistä, vanha pois ja uusi tilalle samoihin ruuvinreikiin. Ennen kiinnittämistä tietty pitää puhdistaa pinttynyt lika pois tiivisteen alta.

Puhtaus on puoli ruokaa.

Liittimen toinen pää tulee maston johtoon.

Sitten vielä volttimittari kiinni ja homma alkaa olla valmis. Bilteman mittareista mainittakoon että venekäyttöön tarkoitetut Bilteman mittarit tulevat Weman tehtaalta. Kyseessä on aika tarkka kopio. Eli jos kokee että Weman venemittarit ovat riittäviä, voi myös harkita viidenkympin säästöä ja valita kopion. Jos mittarin elinikä jääkin vain vaikkapa kahteen vuoteen, saa Weman mittarin hinnalla kuitenkin 5 bilteman mittaria. Mutta kaikki tekevät omat ratkaisunsa.

Valmis.

Lopuksi tiety testataan että kaikki laitteet toimivat kuten pitääkin ja että asennus näyttää kokonaisuudessaan hyvältä.

sähköremontti osa1. Lähtötilanne.

Jo pitkän aikaa olin katsellut Viivin sähköjärjestelmän kuntoa ja ollut sitä mieltä että asialle tarvitsee tehdä jotain. Päätös uusinnasta oli ollut mielessä jo kaudella 2012, mutta toteutus venyi kuitenkin keväälle 2013. Sähköremppa oli perusteellinen. Otin jotakuinkin kaikki johdot ulos ja laitoin uutta tilalle. Osa hyväkuntoisista kaapeleista kierrätettiin takaisin kuntotarkastuksen jälkeen, näitä olivat sisävalojen johdot ja päävirtakaapelit.

Tämä ensimmäinen osa sähkörempasta esittelee lähtötilanteen muutamalla kuvalla. 

Maston juurella oleva läpivienti koneajovalolle. Tiivisteet aika valmiit eikä kontaktia hapettuneista pinnoista saatu.

Pääkatkaisija, sitlootan penkin alla. Hankala paikka, älä kysy mitä nuo kaikki johdot ovat.

Tämänhetkinen maasähköjärjestelmä. Kiinteä asennus luvassa kunhan ehdin.

Koko järjestelmä on maadoitettu pääkatkaisijasta maihin. Syy on minulle epäselvä, kun ei Viivissä ole sisäkonetta.

Volttimittari, ei näytä varsinaisesti jännitettä, mutta toimii sen verran että näki onko sähköt päällä vai ei.

Alkuperäinen sulaketaulu ja nollakisko. Ei mitään hajua mikä johto menee minnekin.

johtokytkentöjä istumalaatikon vasemmalla reunalla, penkin kannen alla.

Johtospagetti kaiun ja entisen (toimimattoman) lokin takana.

Kytkentärasia vessan takaseinällä. Suurin osa johdoista liittyy sisävaloihin.

Tässä siis lähtötilanne josta toimivaa ja luotettavaa sähköjärjestelmää rupesin askartelemaan. Toimenpidelistalla oli pääkatkaisijan siirto, hapettuneiden johtojen ja kytkinten vaihto sekä sulaketaulun ja volttimittarin uusiminen. Perusperiaatteina oli mahdollisimman vähäinen jatkoliitosten teko, esteettisyys ja yksinkertaisuus.

Imutyhjennettävän septijärjestelmän rakentaminen, osa 3. WC -istuin

Imutyhjennettävän septin rakentamisen kolmas osa käsittelee itse wc-istuimen asennusta sekä koko projektin viimeistelyä. Projektin aikaisempia vaiheita käsittelevät osat löytyvät täältä ja täältä.

Ku septitankki ja imupuolen letku, sekä huohotusletku suodattimineen on saatu paikoilleen, on jäljellä vielä itse pöntön paikoilleen sijoittaminen sekä huuhteluveden johtamiseen tarvittavien letkujen veto. Kuten aikaisemmin on jo todettu, Avance 245:ssä on oiva paikka wc -istuimelle kabinetin ja keulapiikin välissä. Tämän tilan kautta on jo aikaisemmissa osissa vedetty muutamia letkuja, jotka onnistuin verhoamaan mielestäni varsin onnistuneesti piiloon. Mutta asiaan:

Wc -istuin on siis Bilteman valikoimasta. Valinta perustui varsin pitkälle hintaan, joka oli noin puolet muiden valmistajien malleista. Ajattelin ettei noissa nyt niin suuria eroja voi olla. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Jos näillä tiedoilla tekisin nyt pönttövalintaa, valitsisin toisin. Mutta ostettu mikä ostettu ja asentaessahan voi aina virittää. Ja tässä tapauksessa pitikin virittää aika tavalla.

Ensimmäisenä pitää tietenkin sovittaa pönttöä kokonaisuudessaan paikalleen, että saa oikean asennuskohdan selville. Tilaa ei ole ruhtinaallisesti, joten istuin kannattaa asettaa kokolailla keskelle käytettävissäolevaa tilaa, jotta hartiat mahtuvat seinien väliin. On kuitenkin pidettävä myös huolta, että pumppu ei mene liian lähelle seinää, jotta pöntön pystyy vielä huuhtelemaankin. Pumpun voi muuten asentaa joko istuimen vasemmalle- tai oikealle puolelle, mielestäni vasen on tässä tapauksessa parempi letkujen reitittämisen kannalta. Ja koska katto on aika matalalla, (tai minun pääni korkealla) pyrin asentamaan pöntön niin matalalle kuin mahdollista jättämällä kaikki levyt pois istuimen alta ja asentamalla istuimen suoraan kiinni veneen runkoon. Istuin kannattaa myös laittaa niin kauas takaseinästä, että kansi mahtuu kunnolla aukeamaan.

Kun asennuskohta on selvillä, on aika pistää pönttö palasiksi ja titrailla istuimen jalka kohdalleen. Tässä tapauksessa jalka tulee aivan rungon kotelon etureunaan. Jalka on pakko asentaa muutaman millin verran vinoon että kaikki ruuvit saa ruuvattua runkoon kiinni, mutta tämä parin asteen vinous ei lopputulosta huononna.

Istuimen jalka kiinnitettynä.

Tässä kohdassa tuli vastaan ensimmäinen suunnittelun kukkanen Bilteman mallista. Posliiniosan kiinnittämiseen käytettävät neljä pulttia tulee kiinnittää alapuolelta ennen istuimen jalan kiinniruuvausta .Ja pulttien paikalleen kiristäminen on hankalahkoa.

Samassa kuvassa näkyy huuhteluveden ottoletku. Tätä letkua pitkin tulee siis merestä vettä pumpun kautta pönttöön kun käsipumpulla pumpataan. Tonen pää on loogisesti kiinni pohjan läpiviennissä ja toinen pää on kiinni pöntön pumpussa. Letkun varsinainen taika on kuitenkin "joutsenenkaulaventtiili", jonka tarkoituksena on estää koko veneen täyttyminen vedellä lappoilmiön vuoksi. Venttiilissä on pieni reikä, jonka kautta letkuun pääsee hieman ilmaa. Tämä ilmakupla letkun korkeimmassa kohdassa katkaisee lappoilmiön.

Joutsenenkaulaventtiili tulee asentaa vesirajan yläpuolelle.

Seuraavaksi mitataan kohta reiälle, jonka kautta vedetään poistoletku pumpulta septitankkiin. Tämä tapahtuu silmämääräisesti asettamalla pumppu paikalleen ja katsomalla mistä kohdasta letku näppärästi saadaan menemään laipion sisään. Itse tein juuri letkun kokoisen reiän, joka osoittautui hieman naftiksi. Mutta koska reiän suurentaminen jälkikäteen on aika hankalaa, sai täsmäkokoinen reikä kelvata. Mutta suosittelen jättämään pari milliä ylimääräistä tilaa, se helpottaa letkujen vetämistä ja joskus tulevaisuudessa vaihtamista huomattavasti. Jos letkun ulkohalkaisija on 58mm, niin about 62-65mm reikkä voisi olla aika passeli. Laipio on kuitenkin aika paksu, joten ylimääräinen tila ei haittaa.

Kuvakulma vääristää hieman reiän paikkaa.

Tässä kuvassa näkyy Biltema -huussin toinen suunnittelun helmi. Pumpun runkoon kiinnittämiseen käytetyt ruuvinreiät ovat niin lähellä poistoputken kulmaa, ettei ruuvimeisseliä saa kantaan suoraan ylhäältäpäin. Myös harmaa pumppaussuunnan valintavipu on ruuvauksen tiellä, eikä sitä voi irroittaa. Nämä seikat tekevät myöhemmin tehtävästä pumpun kiinniruuvaamisesta helvettiä. Tämä kun yhdistetään Bilteman tinaruuveihin, joiden kannat hajoavat lähes peukalonkynnellä, on kiroilua luvassa. Jouduin vaihtamaan neljästä ruuvista kolme uusiin. Sivumennen sanoen, myöskään rungon kiinnitysruuvit eivät kuulu asennuspakettiin. Ja kuvassanäkyvät prikat ovat pakolliset, sillä rungon asennusreiät ovat niin ruuret että ruuvien kannat holahtavat niistä läpi.

Kun letkuja varten tarvittavat reiät on porailtu, on aika viritellä letkut paikoilleen.

Kokonaiskuva letkusavotasta.

Alkuperäinen kemialliselle tehty asennuslevy jää tukemaan rakennetta.

Koska esteettisyys on tärkeää, rakentelin vanerista levyn jolla piilotin ruman istuimen jalkaosan. Toki samalla tein huoltamisesta hankalampaa, mutta hei, toivottavasti aikaa kuluu huoltamiseen vähemmän kun vessan katselemiseen.

Letkujen piilotus.

Jos tällaisen levyn päättää askarrella, kannattaa siihen tehdä reilusti suuremmat reiät kuin mitä minimimitat antaisivat olettaa. Eli puoli senttiä pelivaraa helpottaa asennusta taas muutamalla tunnilla ja säästää ympäristöä kiroilulta. Itse suurensin reikiä myöhemmin lisää, koska asiat voi tehdä kahdella tavalla: Kunnolla tai uudestaan.Myös takaseinään tulee tehdä reikä huuhteluvesiletkulle, joka siis tulee pumpulta istuimen takaosaan. Kuvasta puuttuu vielä pienempi reikä josta huuhteluvesiletku kulkee pumpulta takaseinän taakse.

Kuvassa näkyy myös suurennettu pumpun kolo.

Projektin loppu alkaa häämöttää. Seuraavaksi vuorossa on pumpun ja pöntön kiinnittäminen takaisin istuimen runko-osaan. Itse totesin että on helpompi laittaa ensin letkut kiinni pumppuun ja vasta sitten pumppu kiinni runkoon, mutta jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Itse istuin asettui paikalleen yllättävän kivuttomasti.

"Putkiremonttivaihe" on valmis.

Vielä pitää haukkua istuinrenkaan ja kannen kiinnitys. Joko kiinnityksen suunnittelija on ollut todella kovassa kännissä, minä sain väärät osat, tai minä en vain ymmärrä ruotsalaista logiikkaa. Oli syy mikä tahansa, vietin aikaani yli tunnin muotoilemalla istuinrenkaan kiinnitykseen käytettävät tapit uusiksi puukolla, viilalla ja hiekkapaperilla ennenkuin sain osat edes suunnilleen niille tarkoitettuihin koloihin. Ja lopputulos on edelleen hieman heiluva istuinrengas. Vielä kun mukaan liitetään olemattomat asennusohjeet, voin lämpimästi suositella sijoittamaan toisen satasen Jabscon tai muun vastaavan valmistamaan istuimeen.

Luulitte kai, että tämä olisi jo valmis? Ei.

Vielä on jäljellä kaakelointi. Pitäähän vessassa olla klinkkerilattia, eihän se muuten ole vessa ensinkään! Täman työvaiheen suoritti rakas vaimoni, joka kiinnitti mosaiikkikaakelit kiinni vanerilevyyn asennussilikonilla. Silikonilla, koska se on joustavampaa kuin varsinainen kaakeliliima, ja toisekseen silikonia sattui olemaan valmiiksi veneellä.

Uutuuttaan kiiltävä kaakelointi saumausta vaille valmis.

Saumaus suoritetaan tavalliseen tapaan, saumauslaastilla. Koska ympärillä on puuta, olisi hyvä suojata/rajata saumauksen ulkopuolelle jäävä alue esimerkiksi maalarinteipillä, koska tämä helpottaa loppusiivousta aika tavalla. Itse en näin älynnyt tehdä, ja lopputuloksena on saumauslaastin rippeitä puun syykuvioissa. No, aika hyvin laasti irtosi sienellä hinkkaamalla.

Valmis!

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tästä tuli hieno!

Ulkoisen bensatankin asennus

Kuten olen joskus saattanut mainita, Viivissä ei ole sisämoottoria. Moottorin tehtäviä toimittaa ulkolaitamoottori, Mercury Sailmate 4HV. Ja ihan hyvin toimittaakin. ainoana miinuksena on hävyttömän pieni bensatankki, ainoastaan litran vetoinen pikku purnukka joka on tunnissa tyhjä. Käytännössä tällä tunnilla kulkee noin 5mailin matkan, jonka jälkeen pitäisi tankata taas. Ja merellä se on melkoisen hankalaa ja jopa vaarallista.

Ratkaisuna ongelmaan on tietenkin ulkoinen bensatankki, joita myydään vähän joka paikassa, esimerkiksi Maritimillä ja, no, Biltemassa. Arvatkaapa kummassa oli edullisempi? Valitsin Viiviin 35 litraisen tankin, jonka sisältämä bensa ei pitäisi ihan heti loppua kesken. Bensatankin lisäksi tulee tietenkin ostaa pienellä käsipumputtimella varustettu bensaletku, jota pitkin bensa saadaan kulkemaan moottorille asti. Tämä letku voidaan viedä peräpeilistä läpi esimerkiksi samaa reittiä, mitä ohjausvaijeritkin kulkevat. Pujottamiseen ei nyt tässä sen tarkemmin perehdytä, jokainen löytänee letkulle itselleen sopivimman reitin ilman kädestä pitämistäkin. Näiden jo edellä mainittujen tarvikkeiden lisäksi olisi hyvä olla huohotusletku, sekä läpivienti huohotusletkulle, joka kulkee nimellä huohotusventtiili. Ja tietysti letkuklemmareita ja muuta tilpehööriä tarpeen mukaan.

Ensimmäiseksi pitää valita ulkoiselle bensatankille sijoituspaikka. Avance 245:ssä, kuten varmaan monessa muussakin veneessä looginen paikka on sitloodan takimmaisen penkin alla oleva laatikko, jonka pohjana on pilssi. Saman laatikon etuseinään on kiinnitetty käsikäyttöinen pilssipumppu, jonka tarkoituksena on siirtää suuria vesimääriä sisältä ulos hätätilanteessa, esimerkiksi kivilleajon jälkeen. Tämä pumppuhan on katsastusvaruste, joten sitä ei sovi ottaa pois, vaikka se ehkä tässä tapauksessa aavistuksen tiellä onkin. Alla on kuva tulevan bensatankin paikasta, ennen mitään asennustoimenpiteitä.

Koska laatikosta puuttuu pohja jonka päälle bensatankin voisi näppärästi asentaa, tulee sellainen ensin tietysti tehdä vanerista ja ruuvata paikalleen kahden pitkittäissuuntaisen vanerilaipion päälle. Suosittelen uppokantaisia ruuveja, ettei jää ruuvinkantoja hiertämään reikää tankin pohjaan.

Kas näin. Lattia on paikallaan.

Seuraavaksi pitää asentaa Biltsun tankkiin huohotusletkulle kiinnityskohta. Tässä tuli tehtyä hieman purkkaa-ja-rautalankaa -viritys bensatankin korkkiin alkuperäisen ilmausruuvin kohdalle. Toimivuus on kyllä hyvä, mutta käytettävyyden kanssa olisi parannettavaa. Nythän aina kun bensatankin korkin avaa täyttämistä varten, huohotusletku pitää vääntää usean kierroksen verran mutkalle. Tämä on hieman hankalaa, etenkin korkkia takaisin kiinni laitettaessa. Parempi paikka huohotusventtiilille olisi tankin päällä, korkeimmassa kohdassa. Näin huohotusletkua ei joutuisi vääntelemään tankkauksen yhteydessä. Puolustukseksi tekemälleni valinnalle kerron, että asennusta tehdessäni tankki oli jo täynnä bensaa veneenlaskun yhteydessä tehdyn siirtoajon johdosta, enkä halunnut porata täyttä bensatankkia jo ihan kipinävaaran vuoksi. Eikä muovinpalat bensan seassakaan ole hyvä idea. Niinpä asensin letkun irrotettuun korkkiin. Ehkä siirrän joskus, ehkä en. saa nähdä.

Taustateoriaksi kerrottakoon, että huohotusletkun tarkoituksena on ilmastoida bensatankki siten, että ylimääräinen höyrystyvä bensa ei kerää painetta bensatankkiin.Toinen tehtävä on laskea korvausilmaa tankkiin bensan määrän vähentyessä ajon aikana, jottei tankki painu luttuun. Alkuperäinen ilmausruuvi korvattiin letkulla, jotta helposti syttyvä bensahöyry saataisiin johdettua veneen ulkopuolelle, eikä pilssiin aiheuttamaan tulipalovaaraa.

Ilmausruuvin tilalle laitettu huohotusletkun ruuvike. Reikää piti vähän suurentaa poralla.

Huohotusventtiilille löytyi sopiva paikka peräpeilistä muiden läpivientien vierestä. Reikäporalla saa rouhaistua sopivan kokoisen asennusreiän helposti. Kuten aina, ensin pieni reikä paikan tarkistamista varten ja sitten varsinainen asennusreikä ulkoa sisäänpäin. Näin pinta pysyy siistimpänä. tarkista myös, ettei sisäpuolella ole mitään mitä voisi poran terällä vahingoittaa. Esimerkiksi sitä bensatankkia.

Asennusreikä isompien läpivientien välissä.

Huohotusventtiilissä on valmiina kuminen tiiviste, joten massa on tarpeetonta.

Sitten vain huohotusventtiili paikalleen ja kiristysruuvi sisäpuolelta tiukalle. Kiinnitä huomiota venttiilin asentoon. Avonainen puoli alaspäin, ettei sadevesi pääse suoraan sisään ja siten letkua pitkin bensatankkiin. Paikkaa valitessa kannattaa myös katsoa, että venttiili tulee riittävän korkealle vesirajasta ettei aallot pääse heittämään vettä bensan sekaan.

Huohotusventtiiili paikallaan.

Huohotusventtiili sisältäpäin katsottuna.

Sitten vain huohotusletku klemmarilla kiinni venttiiliin.

Huohotusletkua paikalleen laittaessa tulee letkuun tehdä jonkinlainen lenkki ylöspäin venttiilistä, siltä varalta että sadevesi tai aallot kuitenkin pääsevät kaikesta huolimatta osumaan huohotusventtiilliin. Letkun ylöspäin suuntautuva mutka varmistaa sen, ettei vesi pääse letkua pitkin tankkiin. Tästä kuvasta asiaa on ehkä vaikea hahmottaa, mutta letkun voi hyvin tuupata mutkalle kuvassa näkyvään kapeaan koloon, joka on peräpeilin ja sitloodan istuimen selkänojan välissä. (kuvan letku ei siis tässä kyseisessä kolossa ole)

Kun letkut ovat paikoillaan, on aika muljauttaa bensatankki omalle paikalleen. Tässä kohdassa havaitsin että perämoottorin telineen kiinnityspultit olivat niin pitkät, että bensatankki ei mahtunut paikalleen. Ratkaisu: kahden tiellä olevan pultin lyhennys rautasahalla.

Nyt bensatankki mahtuu paikalleen. 

Bensatankki omalla paikallaan.

Kun bensatankki on aseteltu kivasti paikalleen, tulee tankki kiinnittää siten, että kovakaan merenkäynti ei sitä lennähtämään paikaltaan. Käytin sitomiseen kiinnitysliinaa,  jonka ruuvasin ensin toisesta päästä kiinni pitkittäissuuntaiseen laipioon jonka päällä tankki on, sitten lahjapaketti -tyyliin bensatankin ja laatikon välipohjan ympäri ja ruuvilla kiinni toiseen laipioon. Toinen vaihtoehto olisi ollut muissa vastaavissa kohteissa käyttämäni patenttiside, mutta se oli juuri päässyt itseltäni loppumaan joten piti keksiä vaihtoehtoinen ratkaisu.

Tankin sidontaliina ruuvattuna laipioon. Suurella prikalla.

 

Valmis asennus. Sidonta kestää reilumpaakin heiluttelua.          

Kun tankki on tukevasti kiinni, on asennus valmis ja keskellä merta tehtävät tankkaukset historiaa!