Salongin pöydänjalan fiksaus

Avance 245 pitää sisällään pienen salongin, jonka keskellä on yhden pylvään varassa oleva, kattoon nostettava pöytä. Tämä tilaa säästävä tekninen ratkaisu on nerokas. Pieneen veneeseen saadaan mahtumaan suuri aj tukeva pöytä joka on helposti siirrettävissä pois tieltä kun pöytää ei tarvita. Pöytää voi myös käännellä tarpeen mukaan haluamaansa suuntaan.

Pöydän suunnittelussa on kuitenkin yksi vika. Ainakin siis tässä kyseisessä yksilössä. En ole varma onko kyseessä Avancen "tyyppivika", mutta näin voisin olettaa. Katosta lattiaan ulottuva rosteriputki jonka varassa pöytä on, pureutuu inhottavalla tavalla pilssin topcoatiin ja sitä kautta myös lasikuituun. Ja kuten tiedämme, jos pilssin kautta pääsee vettä lasikuidun sisään muodostamaan lasikuituruttoa, on piru merrassa. Huonossa tapauksessa putki hiertää vuosien kuluessa koko veneen pohjaan reiän pyöriessään hiljalleen paikallaan.

Tämä pöydän jalan alapään rakenteen parantaminen on siis päivän oppitunnin aihe. Pohdittuani hetken järkevää rakennetta, päätin lyhentää putkea hieman ja tehdä paksusta vanerista pilssin reunoihin tukeutuvan alustan, johon pöytä tukeutuu. Samalla tämä vanerialusta toimii lisätukena pilssin peittäville lattialevyille. Alunperinhän koko pilssin peitti yksi kokonainen levy, jossa oli vain reikä pöydän putken kohdalla. Tämä rakenne kuitenkin vaikeutti pilssiin kurkistamista kohtuuttomasti, jona vuoksi sahasin lattialevyn kahteen osaan jo viime kesänä.

Alkuperäinen tilanne. Putken pää tukeutuu suoraan pilssin lasikuituun.

Lähikuvasta huomaa miten putken pää syö itseään lasikuidun sisään.

 































Ensimmäiseksi pitää tietenkin mitata ja sahailla sopivan kokoinen vanerinpalanen, jonka päälle putken pää tullaan sijoittamaan. Pyrin tekemään vanerinpalasta sen kokoisen, että vanerin yläreuna tulee saman tasoon kuvassa näkyvien ruskeiden tiivisteiden kanssa. Näin vaneri tulee tukemaan myös myöhemmin päälle asetettuja lattialevyjä. Huomionarvoinen kohta on myös viistot sahaukset päädyissä, joiden avulla levy saadaan tuettua tarkemmin pilssiä vasten. Seuraavaksi merkkasin vaneriin kynällä kohdan, johon putken pää tulee.

Tämä ei varmaankaan olisi pakollista koska putken alapäähän tulee joka tapauksessa putken paikallaaan pitävä kaulus, mutta halusin tehdä putken päälle uran putken paikallaan pysymisen varmistamiseksi asennusvaiheessa. Yksin touhutessa ei ole mukava saada 15kg painavaa pöytää päähänsä. 

Koska putken halkaisija on 50mm, 51mm reikäporalla syntyi sopiva kolo

Seuraavaksi merkkasin omalla paikallaan olevaan putkeen vanerinpalaa apunakäyttäen viivan, jonka kohdalta potki tullaan katkaisemaan sopivan mittaiseksi.

Putkea katkaistessa on hyvä sahata koko putken kiertävää viivaa pitkin jotta putken päästä tulee suora. Paras tapa saada aikaiseksi putken kohtisuoraan kiertävä viiva, on käyttää apuna suorareunaista paperia tai pahvia. Itse suosin hieman tavallista a4:ää paksumpaa tavaraa, koska paksumpaa tavaraa pitkin on helpompi piirtää viiva. Pahvi kierretään putken ympärille, merkin kohdalle siten, että pahvion kunnolla putkea vasten ja molemmat reunat ovat keskenään kohdakkain. Allaoleva kuva selventänee asiaa.

Sitten vain piirretään ohjausviiva pahvin reunaa pitkin ja katkaistaan putki esimerkiksi rautasahalla. Kun putki on saatu äherrettyä poikki, on aika laitella kaikki palaset paikoilleen ja ihastella aikaansaannoksia.

Tarkkaavaisimmat varasti huomasivat ettei vaneria ole kiinnitetty millään veneen lattiaan. Itsekin mietin tätä, sillä nyt putkeen nojaamalla voi siirtää koko systeemiä melko helposti. En kuitenkaan halua tehdä turhia reikiä pilssiin joten jätin vanerin kiinnittämättä. Lattialevyt tulevat joka tapauksessa ankkuroimaan putken paikalleen. Löysästi kiinnitetty köydänjalka pitää kuitenkin muistaa aina kun nostaa lattioita katsoakseen pilssiin. No, kesän purjehdukset näyttävät käytännössä tarvitseeko vaneri kiinnittää, vai onko tämä jo riittävän tukeva rakenne.

Ja muistakaahan paikata levyn alta mahdollisesti löytyvä Topcoatvaurio! Itse en vielä ole tätä tehnyt, joten eiköhän tähänkin asiaan jatkossa tulla pureutumaan!

Pääsiäisen ajan puuhasteluja

Pääsiäinen, tuo veneenomistajan suosikkipyhä sattui tänä vuonna mitä parhaimpaan aikaan kelien puolesta. Nelipäiväinen viikonloppu noin 15 asteen lämmössä auringon helliessä keväthuoltojen tekijää. Jäät sulivat rannoilta silmissä, eikä maanantaina talvesta ollut enää jäljellä kuin haalea muisto! Mikäs se sen mukavampaa? Kuten arvata saattaa, Rajasaaren telakalla on pääsiäisenä ollut kova tohina viimeistenkin veneenomistajien aktivoituessa keväthuollon askareisiin.

Pyhien aikana on tullut puuhasteltua yhtä sun toista, suurimpana saavutuksena mainittakoon imutyhjennettävän septin valmistuminen! Tässä projektissa olikin puuhaa yllin kyllin, mutta lopulta tuli valmista ja oikeastaan ainakin omasta mielestäni varsin kompaktin ja siistin näköinen kokonaisuus! Enää kaakelit paikoilleen, niin avot! Kyllä kelpaa! Tarkempia selostuksia on luvassa myöhemmin.

Muina pienempinä projekteina selviteltiin kannen läpi jostain tihkuvan veden alkuperää, sekä hiottiin ja lakattiin irrotettavat lattiat ja sivupenkkien, sekä keulapiikin alla olevien laatikoiden kannet. Tähän saatiin sopivasti käytettyä kellarista löytynyt vajaa purnukka punaruskeaksi sävytettyä Unica Superia. Pohjankin ehdin hiomaan ja paikkamaalaamaan myrkkymaalinjämällä joka myös löytyi kellarin tyhjennyksen yhteydessä. Tätä tehdessä vastaan tuli kuitenkin harmillinen takaisku, joka nyt näyttäisi viivästyttävän vesillelaskua parilla viikolla.

Mitä siis löytyi, kysyy utelias lukija tässä kohdassa? No, vasemmalla kupeella, venepukin taaemman tassun kohdalla on gelcoatissa halkeamia jotka kiertävät tukitassua kehämäisesti. Halkeamat ovat hiuksenohuita, toiset muutaman sentin mittaisia, pisimmät yli 40cm pitkiä. Ja koska Gelcoat on kerros joka pitää veden ulkopuolella (lasikuituhan ei ole vedenpitävää vastoin yleistä uskomusta), tulee vaurio korjata ennen vesillelaskua lasikuituruton välttämiseksi. Itse lasikuitu on toki ehjä. Kyseessä on vain pintavaurio joka syntyy, kun veneen kupeen joustaessa lasikuitua kovempi Gelcoat-kerros halkeaa. Koska korjaus vie hieman aikaa, näyttäisi laskupäivä nyt siirtyvän muutamalla viikolla.

Mikä vaurion sitten on aiheuttanut? Mitään yksittäistä syytä asiaa pohtinut delegaatio ei keksinyt, yleisimminhän tällainen vaurio johtuu virheellisestä tukemisesta telakoinnin ajaksi. Jos vene esimerkiksi olisi vinossa, tai tukitasuja olisi kiristetty liikaa, voisi näin käydä. Itsehän en tällaiseen tietenkään sorru ja kuljetusliike Karttunenkin hoiti oman leiviskänsä mallikkaasti telakoinnin aikana. Näin ollen syyllinen on varmaankin joku voimakkaista talvimyrskyistä joita viime talvena riitti tuulisessa Rajasaaressa. Oli syy mikä tahansa, vaurio on syntynyt ja tullaan korjaamaan pikimmiten.

Vedenalaisen läpiviennin teko.

Itämeri on kohtuullisen saastunut meri. Viime vuonna tein henkilökohtaisen lupauksen Itämeren puolesta, joka kuului seuraavasti: "Lupaan vaihtaa moottoriveneeni imutyhjennettävällä septijärjestelmällä varustettuun purjeveneeseen". 1. osa lupausta täytettiin jo viime vuonna kun uskollinen tukialus Caipirinha myytiin haikein mutta onnellisin mielin seuraavalle omistajalle Porvoon saaristoon. Vajaata kuukautta myöhemmin hankimme nykyisen tukialuksemme s/y Viivin. Ostettaessa Viivi oli kuitenkin varustettu ainoastaan kemiallisella käymälällä, joka sekin oli jo aikansa elänyt. Joten tänä keväänä on aika toteuttaa Itämerilupauksen toinen osa ja rakentaa Viivin sisuksiin imutyhjennettävä septijärjestelmä.

Koska kyseinen septinrakennus on suuri kokonaisuus jossa on useita kohtuullisen universaaleja välietappeja, olen jakanut kokonaisuuden pienempiin loogisiin kokonaisuuksiin, joita voi soveltaa muihinkin remontteihin. Tämä ensimmäinen osa käsittelee otsikon mukaisesti vedenalaisen läpiviennin tekoa. Ko. läpivienti tulee tässä toimittamaan vain ja ainoastaan vedenottoaukon tehtävää.

Taustatiedoksi kerrottakoon, että purjealusten katsastusvaatimukset edellyttävät, että veneen rungon läpivientien tulee olla tiiviitä ja poponaan suljettavia aina kun läpivienti on vesirajan alapuolella. Myös vesirajan yläpuolisille läpivienneille tätä suositellaan, joskin pakollista se on ainoastaan avomeriluokituksessa (1). Näinollen teemme läpiviennistä nämä määräykset täyttävän.

tarvitset projektiin seuraavat tarvikkeet:

* tiivistemassaa
* läpiviennin
* kierreteippiä
* letkuruuvikkeen
* kuulaventtiilin
* reikäsahanterän
* ja tietysti poran, jakoavaimen ja hiekkapaperia.

Aloita katsomalla sopiva paikka läpiviennille. Sopiva paikka on sellainen, jossa kuulaventtiilin kahvaan pääsee hyvin käsiksi ja joka on muuten suojassa iskuilta. Myös aivan vedenrajasas olevia paikkoja olisi hyvä välttää jotta putkista ei sitten kesällä kuulu rasittavaa pulputusta aaltojen lyödessä laitoihin. Kun sopiva paikka on valittu ja katsottu myös ulkopuolelta että paikka on varmasti sopiva, on aika porata pieni tunnustelureikä. 

Pieni siksi, että jos paikka sittenkin osoittautuu huonoksi, on pieni reikä helpompi paikata kuin suuri. Kun tunnustelureikä on valmis, tarkastetaan lopullinen paikka myös ulkopuolelta.

Paikka vaikuttaa hyvältä.

Seuraavaksi valitaan sopivan kokoinen reikäsaha ja tehdään rohkeasti reikä ulkoa sisäänpäin. 

Sopiva koko riippuu tietysti valitsemastasi läpiviennistä. Oma läpivientini on 19mm, joten reiästä tuli noin 20mm halkaisijaltaan.Pyri poraamaan kohtisuoraan veneen kupeeseen nähden, jotta läpivienti asettuu nätisti ja tiiviisti pohjaa vasten.

Hyvä tuli

Seuraavaksi kannattaa hieman karhentaa pintaa reiän ympäristöstä hiekkapaperilla hyvän tarttumapinnan aikaansaamiseksi. Myös irtopöly kannattaa puhallella pois alueelta häiritsemästä. Kun reiän ympärys on saatu siistiksi, on aika lisätä riittävä määrä tiivistemassaa läpiviennin kaulukseen ja asettaa läpivienti paikoilleen.

Kohtuus on liian vähän

Siinä lepää

Ylimääräisen tiivistemassan voi ottaa pois nyt, tai myöhemmin. Itse suosin hetkeä nyt. Sormella saa hyvin levitettyä massan tasaiseksi.Ulkonäön kanssa ei tässä ole niin justiinsa, vedenalaisia läpivientejä arvioivat vain kalat.

Seuraavaksi takaisin sisälle viimeistelemään läpivienti.

Kiristä läpiviennin kiristysmutteri paikoilleen kunnolla.

Pyörittele muutama kierros kierreteippiä liivisteeksi.

Lisää vielä kuulaventtiili ja letkuruuvike kokonaisuuteen, niin läpivientisi on valmis tiivistemassan kuivuttua. Muista lisätä tiivisteteippiä myös kuulaventtiilin ja letkuruuvikkeen väliin.

Voilá!

Taitto-oven perusteellisempi kunnostus osa 2

Kunnostuksen tähänastiset vaiheet löytyvät ensimmäisestä osasta.

Viilun kiinnittäminen:


Uusi viilu kiinnitetään luukkuun kontaktiliimalla. Yleisim merkki lienee Bostik joka toimii ihan kivasti. Bosa on kuitenkin venyvää ja levittyy aika nihkeästi. K-raudasta käteeni osui purkillinen geelimäistä kontaktiliimaa Tikkurila Tixo, jonka levittäminen siveltimellä oli suorastaan nautinnollisen helppoa. Ennen kontaktiliiman levittämistä kannattaa kehys suojata esimerkiksi maalarinteipillä suurimpien liimatahrojen välttämiseksi. Kontaktiliima kannattaa levittää tarkasti molemmille liimattaville pinnoille jotta viilu tarttuu joka kohdasta kunnolla kiinni alustaansa. Näin liimauksesta tulee kestävä eikä viiluun jää irtonaisia kohtia joista rispaantuminen pääsisi alkuun.

Tarkkasilmäiset huomaavat että viilun ja luukun välissä on voipaperi. Kun kontaktiliima on kuivunut kunnolla, asetetaan kiinni liimattava viilu voipaperin avulla kohdalleen. Ilman voipaperia kohdistaminen on varsin hankalaa kontaktiliiman tarttuessa välittömästi kiinni alustaan. Ja koska viilu on herkkää halkeamaan, olisi siirtäminen tahattomien liimaantumisten jälkeen vaikeaa.

Kun kohdistus on tehty, aloitetaan viilun kiinni prässääminen toisesta reunasta voipaperia vähän kerrallaan välistä pois vetäen. Samalla viilua tulee valssata kiinni alustaansa reunaa kohti edeten, mielellään samaan suuntaan voipaperin kanssa liikkuen. Kaikki ilmakuplat olisi hyvä saada poistettua viilun alta. Hommaa voisi verrata vaikkapa korjan päällystämiseen kontaktimuovilla. Apuna valssaamisessa on hyvä käyttää jotakin pyöreäreunaista palikkaa. Vaikkapa vaimon kaulinta jos ei muuta työvälinettä satu kohdalle. Omaan käteeni sattui vanha kalustevahapurkki joka ajoi asian.

Kun viilut ovat kunnolla kiinni oikeilla paikoillaan, on aika poistaa kaikki maalarinteipit ja ihastella omien kätten jälkeä hetkinen. Kun ihastelua on jatkettu riittävä aika, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe 3. - Lakkaus

Tämä vaihe on selvää ja helppoa hommaa. Purkki laadukasta, veneoloihin sopivaa lakkaa, esimerkiksi Tikkurila Unica Super. Otin mallin "kiiltävä". Kunnollinen lakkasivellin on myös hyvä hankinta, sillä huonosta siveltimestä jää enemmän jälkiä lakkapintaan. Lakkapurkin ohjeita seuraamalla saa mahtavan lopputuloksen. Myös minun tekniikallani, eli (lakkaa pintaan ja that's it!) saavutetaan varsin hyvä lopputulos. Eli jätin kaikki ohennukset ja välihionnat pois, vaikkakin hintana on aavistuksen epätasaisempi lakkapinta.

Pari vinkkiä lakkaukseen:
1. Monta ohutta kerrosta on parempi kuin yksi paksu. Lopputuloksena tasaisempi pinta vähemmillä valumilla.
2. Käytä pitkiä siveltimenvetoja koko matkan laidasta laitaan. Selviät vähemmillä siveltimenjäljillä.
3. Sudi lakka puun syykuvioiden suuntaisesti. Näin mahdolliset siveltimenjäljet eivät erotu niin selvästi syykuvion ansiosta.
4. Korota lakattava esine suojapapereista esimerkiksi tuikkukynttilöillä. Näin vältyt kiinni liimaantuneilta hesarinsivuilta ja kirosanoilta.

Aina oppii jotain.

Kun lakkakerroksia on riittävä määrä, alkaa homma olla paketissa. Minulle riitti 3 kerrosta lakkaa, tällä määrällä saatiin kaikki kolot täyteen lakkaa, sekä (riittävän) tasainen pinta. Kannattaa muistaa että lakan lopullinen kuivumisaika on jopa 3 viikkoa. Tänä aikana lakkakerros on vielä varsin altis kolhuille. Eli varovaisuutta suositellaan

Projekti on jo loppusuoralla. Enää tarvitsee leikata viiluun kolo alussa irroitetulle ilmastointihelalle ja ruuvata lukko ja ilmastointiritilät takaisin paikoilleen. Jos olet päässyt tänne saakka, voit onnitella itseäsi hyvin tehdystä työstä. Tämä viimeinen vaihe on itseltäni vielä tekemättä, joten kuva valmiista lopputuloksesta lisätään luultavasti viikonlopun aikana.

Tässä vielä kuva valmiista ovesta. Omasta mielestäni lopputulos on varsin hyvä.

Taitto-oven perusteellisempi kunnostus osa 1

Rakkaan vaimoni kanssa viime kesänä hankkimamme Avance 245, s/y Viivi nimeltään, on päässyt edellisen omistajan käsissä rapistumaan huollon puutteen vuoksi. Runko on kuitenkin kunnossa, samoin kuin kaikki suuremmat kokonaisuudet. "pientä" laittoa on kuitenkin siellä sun täällä, joka on osasyy varsin edulliseen kauppahintaan jonka tukialuksestamme maksoimme. Ensimmäisenä otin käsittelyyn taitto-oven, joka on päässyt hiukan happamaksi 25 vuoden ulkona olon aikana.Ovihan sijaitsee istumalaatikossa ja toimii veneen pääsisäänkäyntinä.

Kuten kuvasta näkyy, lakka on lähtenyt kävelemään ja pintaviilu on sammaloitunut ja lohkeilee irti. Jäkälääkin kasvaa siellä täällä. Karusta ulkonäöstä huolimatta tilanne ei ole kauhean paha. Viilun alla on ehjä runko. Myös kehikko tapitettuine liitoksineen on kunnossa. Suunnitelmana on vanhan viilun ja lakan poisto, hionta, uudelleen viilutus ja lakkaus. Sanomattakin lienee selvää, että luukkua kuivuteltiin ensin sisällä paivän verran ennen tositoimiin ryhtymistä.

1. vaihe -vanhan viilun poisto

Ensimmäiseksi tietysti tulee irrottaa metallihelat, eli tuuletusritilä ja lukko. Jätin oven osat yhteen lähinnä siksi, että messinkiset ruuvit olivat lukittuneet puuhun kiinni niin tiukasti etteivät ne olisi lähteneet ehjinä irti.
Koska halkeilu on jo varsin pitkällä, vanha viilu irtosi komeina liuskina ohuella ja joustavalla pakkelilastalla työntämällä. Koko viilu oli raaputeltu irti noin puolessa tunnissa. Kun viilusta oli jäljellä vain muisto, hioin koko komeuden tasohiomakoneella, paperinkarkeudella 240.

Nyt kokonaistilanne erottuu jo selvemmin. Puu on tervettä ja kehikko kauniisti patinoitunut. Koska veneemme ei ole muutenkaan aivan tuliterä, jätin hionnan kevyehköksi. Näin kehikkoon jää tummempia alueita jotka toivottavasti saavat aikaiseksi romanttisesti patinoituneen vaikutelman.Myöskään viilun alle jääviä osia ei jaksanut hioa kovinkaan tarkasti koska piiloonhan ne jäävät. Riittää kunhan saa pinnan jokseenkin tasaiseksi ettei viilu jää kupruille.


2. vaihe - uudelleen viilutus


Projektin teknisesti haastavin vaihe on poistetun viilun korvaaminen uudella. Tämäkään ei tosin ole niin vaikeaa kuin miltä se kuulostaa. Riittää kun koimii tarkasti ja miettii mitä tekee. Homma aloitetaan tietenkin leikkaamalla viilu sopivan kokoiseksi. Kellaristani sattui löytymään erään toisen projektin jäljiltä hieman viilunpalasia joista sopivasti sommitellen sain leikeltyä "ikkunoiden" kohdalle sopivat palat. Itse käytin vengeä ja ... punavaahteraa? Jos haluaa päästä helpolla niin koko alueen viilun voi leikata yhdestäkin palasta, mutta minulla ei niin suuria paloja sattunut olemaan.

Viilun leikkaus:

1. Mittaa tarkasti haluamasi kokoiset palat ja piirrä viiluun viiivat joita pitkin viilu olisi tarkoitus leikata.
2. Purista viilu esimerkiksi puulevyn ja teräsviivoittimen väliin puupuristimilla siten, että teräsviivoittimen reuna seuraa merkkiviivaa tarkasti. Pidä huoli että pala jonka haluat säästää on suojassa viivoittimen alla suojassa.
3. Leikkaa viilu terävällä mattoveitsellä viivoittimeen tukien. Viilu lohkeaa syitä pitkin helposti, joten puristimien on syytä olla tiukalla ja veitsen oikeasti terävä. Voimaa ei kannata käyttää turhaan, käytä mielummin useampi veto viilun katkaisuun.
4. Toista vaiheita 1-3 kunnes haluamasi palaset ovat kasassa.

5. Jos teet viilut useammasta palasta, yritä saada aikaiseksi siistit puskusaumat joissa ei ole rakoja ja teippaa viilut tiukasti yhteen maalarinteipillä.

Projekti jatkuu osassa 2

Alkusanat

Pohdiskelin jokin aika sitten blogin pitämisen mielekkyttä. Onko ko. toiminta silkkaa ajanhukkaa, vai voisiko tällä nykuisin niin yleisellä harrasteella olla jotain annettavaa minullekin. Asia jäi hautumaan pitkäksi aikaa oikeastaan itseäni kiinnostavan aiheen puutteesta.
Tänä keväänä aloittaessani jälleen jokavuotista veneenkunnostusta, joka tänä vuonna sisältää useita hieman suuritöisempiä osuuksia, sain päähäni ajatuksen ryhtyä bloggaamaan aiheen tiimoilta. Osittain omaksi ilokseni, osittain dokumentoidakseni tehtyjä töitä edes jonkinlaiseen jäsenneltyyn muotoon. Suurimpana motivaattorina on kuitenkin silkka halu jakaa tietoa muille veneenrakennuksesta ja kunnostuksesta kiinnostuneille. Tällä hetkellähän tilanne on se, että tietoa ja ohjeita asiasta on jokseenkin hankala löytää.
Pyrkimykseni on siis saada aikaiseksi eräänlaisia Do-It-Yourself -tyyppisiä ohjeita ihmisille jotka haluavat tehdä asioita itse. Pyrin tekemisessäni käytännönläheiseen ja yksinkertaiseen toteutukseen käyttäen vain yleisesti saatavilla olevia työkaluja. Ja koska omat huoltotilani ovat varsin rajalliset (lue: eteisen lattia yms.) tulette näkemään myös jonkinverran soveltavia suorituksia. Välillä sorrun oikomiseen. Toisinaan hinkkaan varsin pedanttisesti. Raha on aina ongelma, joten sitäkin pyrin säästämään. En tiedä onko tapani tehdä asioita välttämättä oikea tai ainakaan kaikille sopivin, mutta toivottavasti pystyn ainakin antamaan ideoita ja inspiraatiota lukijalle oman (purje)veneen kunnostamiseen sekä ylläpitoon.
Kommentteja saa kirjoitella varsin vapaasti, tämä on jopa toivottavaa. Jos tulee mieleen jokin ehdotus tai aihe johon haluaisit minun perehtyvän, niin ehdota toki. Pidemmittä puheitta, tervetuloa, toivottavasti viihdyt matkassa.