Veneen tiikkikannen kunnostus ja kuinka se tehdään

Kevät tulee ja veneilykausi lähestyy. Esittelyssä projekti viime keväältä. Kirjamisessa on näköjään "hieman" viivettä meikäläisellä....

Veneen tiikkikannen kunnostus ja kuinka se tehdään.

s/y Viivissä ei ole tiikkikantta, mutta sitloodan penkit on päällystetty tiikkirimoilla. Vuosikymmenten aikana tiikit ovat kuluneet ja saumausmassat kovettuneet. Myös ruuvit nousevat listoista esiin. Ulkonäöllisesti tiikit vielä menisivät jokusen vuoden, mutta ongelmaksi on muodostunut kannen läpi pääsevä sadevesi. Reippaamman sadekuuron jälkeen pilssissä on pari litraa vettä, josta reippaasti suurin osa tulee tiikkien kohdilta. Päätin siis laittaa asian kuntoon.

Vuotojen ratkaisemiseksi oli oikeastaan 3 vaihtoehtoa.

1. Uusia koko tiikkikansi uudella puulla
2. Vaihtaa tiikin tilalle moderni pinnoite
3. Kunnostaa vanhat tiikit perinpohjaisesti

Ensimmäinen vaihtoehto olisi tuottanut uuden tiikkikannen, joka olisi kestänyt kymmeniä vuosia eteenpäin. Uusien rimojen tekeminen vanhojen perusteella ei olisi ollut ylitsepääsemättömän vaikeata. Hyvinä puolina olisi ollut myös purkamisen nopeutuminen koska vanhoja tiikkejä ei tarvitsisi sääliä niiden päätyessä kuitekin roskalavalle. Huonona puolena on tiikin hinta. Uudet rimat olisivat tulleet maksamaan 400-500 euroa, rippuen hieman toimittajasta ja laadusta. Tähän tietty liimat päälle, 100-200€. Lisäksi tiikki on jalopuu, jonka hankkiminen on eettisesti hieman arveluttavaa sademetsien säilymisen näkökulmasta. Toki sertifioituakin tiikkiä on saatavilla, mutta sellaisen etsiminen on työläämpää ja kalliimpaa.

Toisena vaihtoehtona olisi moderni pinnoite, eli tiikkijäljitelmä. Näitä on useita merkkejä, esimerkkinä mainittakoon Deck-King. Materiaalit ovat vuosien varrella kehittyneet huimasti. Hyvinä puolina asennuksen helppous ja vaivattomuus. Keinotiikki on myös helppohoitoisempi kuin puukansi, sekä kierrätysmateriaaleista tehtynä voi olla jopa kokonaisarvioinnissa ekologisempi ratkaisu kuin uuden puukannen asennus. Hinta menee aika samoihin, 500-700€ liimoineen kaikkineen. Tilasin muutaman esitepalan, joiden tuntuma ei kuitenkaan ollut minua miellyttävä, joskaan ei huono.

Kolmas vaihtoehto onkin sitten edullisin, ekologisin ja ehdottomasti työläin. Eli uudistaa tiikkiosat täysin, kierrättämällä vanhat tiikit takaisin. Näin säästetään sademetsää koska ei tarvitse kaataa tiikkipuuta, öljyä koska ei tarvitse tehdä PVC -tiikkijäljitelmää ja rahaa koska ei tarvitse ostaa kuin liimat ja hiomapaperia. Mutta vaivaa ei säästy sillä rimat täytyy saada irti ehjinä, hioa ja liimata takaisin. rimat olivat noin 5mm paksut, joten hiomavaraa oli vielä kohtuullisesti. Tarkalla hiomisella selvisin noin 1mm ohennuksella, eli rimapaksuudeksi jäi vielä 4mm. Tämä riittää, mutta ensikerralla rimat on jo pakko vaihtaa.

Eli tuumasta toimeen:

Kuten pidempään lukeneet jo varmaankin tietävät, omaan kohtuulliset perustiedot puunkäsittelystä ja reippaasti siviilirohkeutta kokeilla erilaisia asioita. Tämäkin projekti alkoi siis tiedonkeruulla. Yritys nimeltä Sika tarjoaa hyviä työohjeita joiden soveltaminen auttoi pitkälle. Myös muuta internetmateriaalia ja muiden vastaavia projekteja tuli ihmeteltyä useampi ilta ennenkuin uskalsin lähteä kokeilemaan yhdellä penkinkannella miten äijän käy.

Aloitin siis irroittamalla yhden penkin ja tuomalla sen kotiin. Muutaman päivän kuivumisen jälkeen numeroin listat ja piirsin listojen sijoituksista karkean kartan helpottamaan oikean järjestyksen löytymistä takaisinliimausvaiheessa. irroitin tiikkilistat yksi kerrallaan käyttämällä terävää mattopuukkoa ja katkoteräveistä, jolla yletyin viiltämään auki tiikkien allaolevaa massaa hieman paremmin. Ruuvit otin tietenkin irti jo ennen teräaseen esiinkaivamista. Yllätyin kuinka helposti listat loppujen lopuksi irtosivat. Voin aika luottavaisin mielin luvata että huolellisella työskentelyllä listat saa irti siististi ja ehjinä. Aikaa listojen irroitteluun kului jotakuinkin tunti. Loppua kohti homma selvästi nopeutui kun tekniikka alkoi olla hallussa ja kokemusta kertyi hiljalleen.

Tiikkilistojen hionta työn alla

Kun kaikki listat oli irti, siklasin ja hioin listat kaikilta pinnoilta siisteiksi. Tiikkiä hioessa kannattaa muistaa että tiikin hiontapöly on epäterveellistä keuhkoille, joten hengityssuojain ei ole liioittelua. Kannattaa pitää myös huoli siitä että muistaa siirtää listojen järjestysnumerot hionnan ajaksi listojen toisellekin puolelle. Samalla vauhdilla hioin myös luukun pinnan johon listat kiinnitetään. Ennen hiomista teippasin hiottavan alueen reunat jotta en turhaan raapisi pintaa rikki rimoitettavan alueen ulkopuolelta. En myöskään hionut kaikkea massaa pois luukusta, vaan vain sen verran että sain alustan tasaiseksi ja irtonaiset massat pois. Ennen liimausta pyyhin kaikki liimattavat pinnat asetonilla rasvan ja viimeistenkin hiontapölyjen poistamiseksi.

Riittävä puhtaustaso on saavutettu.

Seuraavaksi levitin sikamassan (tässä tapauksessa kädessä oli valkoista) karkealla uralastalla koko kannen alueelle. Sitten rimat paikoilleen kevyellä sormipainolla ettei kaikki massa pursua rimojen alta heti pois. Työstämisaikaa on riittävästi ettei tarvitse hosua.

Tarkasti paikoilleen asetellut rimat.

tasainen puristus betonisäkeillä jotka sattuivat lojumaan sopivasti vieressä. 

liimamassan kuivuttua on saumauksen vuoro. Tähän tarkoitukseen on tietenkin oma Deck Caulking -massansa. Käytin sikaa, mutta käsittääkseni ---teman kama tulee samoilta tehtailta. Varmaksi en kuitenkaan väitä. Saumamassaa levitellessä suulake tulisi pitää uran pohjassa ja täyttää ura ikäänkuin alhaalta ylöspäin. Näin voi varmistaa ettei saumoihin jää kuplia. Saumat pitää myös "ylitäyttää" koska massa kuivuessaan vetäytyy hieman kasaan. Nämä ylimääräiset tasataan sitten massan kuivuttua.

Päätin kokeilla josko teippaaminen auttaisi ylimääräisen massan poistamisessa.

Ylitäytin aika reippaasti jonka jälkeen siloittelin hieman massaa sormella.

Massan ollessa vielä märkää rapsuttelin maskiteipit pois. Sottaista puuhaa, eikä sitten osoittautunut edes kovinkaan käteväksi lopputuleman kannalta. Ylimääräisen massan joutuu kuitenkin hiomaan pois, joten samalla vaivalla nauhakoneella olisi hionut vähän enemmänkin massaa, verrattuna siihen aikaan jonka tussasin maalarinteipin kanssa.

Teipit poistettuna.

Jäljellä oli vielä vanhojen ruuvinreikien sulkeminen. Ruuvejahan tähän konstruktioon ei tule, liimamassa pitää kyllä listat kiinni. Ruuveista jäisi vain ylimääräisiä reikiä. Vanhat reiät ovat kuitenkin tukkeutuneet liimamassalla listojen liimausvaiheessa.

Vaihtoehtoja on kaksi. Joko tapittaa tiikkitapeilla jokainen ruuvinreikä ja sahata sitten tappisahalla tasoon, tai laittaa samalla saumausmassalla umpeen myös ruuvinreiät. Lopputuloksessa eroa on lähinnä ulkonäössä. Päädyin jälkimmäiseen.

Massa ruuvinreikiin.

Kansi hionnan jälkeen.

Homma alkaa olla valmis. Jäljellä on enää käsittely. Taas astun kiistellylle osa-alueelle. Vaihtoehtoja on kolme, lakkaus, öljy, tai ei mitään. Lakkaus on minusta huono vaihtoehto. Puu menettää luontaisen tuntuman eikä lakat tahdo oikein pysyä öljyisen puun päällä vuosia. Tämä lienee yleisesti hyväksytty näkemys koska en ole koskaan nähnyt lakattua tiikkikantta. Mahonkiveneet on sitten erikseen.

Monen mielestä tiikki on parhaimmillaan harmaannuttuaan auringossa ja suolavedessä. Tiikkihän muodostaa luonnostaan pintaan kerroksen joka kestää hyvin rasitusta. Tiikin voi myös öljytä, joka on minun valintani. Perusteet: Öljyämällä puun syyt turpoavat ja sulkeutuvat joka johtaa parempaan vedenkestävyyteen. Samalla puu saa kauniin kiillon ja syvemmän värin. Tietty öljyäminen tulee uusia pari kertaa kaudessa tuloksen säilyttämiseksi, mutta vaiva ei ole näillä neliömetreillä suuri. Listat osoittautuivatkin aika kuiviksi ja janoisiksi päätellen siitä määrästä öljyä joka niihin hupeni. Luulisin että seuraavilla kerroilla öljyä kuluu maltillisemmin.

Öljytyn ja öljyämättömän puun eron huomaa selvästi jo työn aikana.

Lopputuloksena on öljyn jälkeen kauniisti kiiltävä pinta.

Paikalleenasennuksen jälkeen on hyvä ottaa yksi kuva ihan vertailun vuoksi. Käsi ylös kaikki jotka erottavat kunnostetun osan muista!

Vinkki: Löytyy veneen oikealta kupeelta.

Kokonaisuutena arvioiden helppo, mutta hieman työläänpuoleinen projekti. Jos käytössä olisi joku sähkötyökalu jolla listat voisi irroittaa niin vaiva olisi paljon pienempi. Seuraavaksi muiden luukkujen kimppuun. (olettaen ettei vene vaihda omistajaa ennen sitä. )

Sähköremontti, osa 2.

Seuraa sähköremontin osa 2.

Purkamisesta ei ole paljoakaan sanomista, periaatteessa kiskoin kaikki johdot pihalle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Säästyneet kaapelit olivat:

1. akkukaapelit
2. aurinkopanelin kaapeli (ensimmäinen metri panelilta, eli sisätiloihin asti)
3. sisävalojen johdot (noin metri valaisimelta)

Syynä kyseisten kaapelien uudelleenkäyttöön on asennuksen helpottaminen ja kyseisten kaapelien hyvä kunto. En nähnyt syytä uusia ehdoin tahdoin hyväkuntoisiakin kaapeleita. Etenkin kun 35mm^2 kaapeli ei ole aivan ilmaista. Lisäksi pääkatkaisija säästyi. Muuten kaikki sähköjärjestelmään liittyvät osat vaihdettiin uusiin, valaisimia lukuunottamatta.

Puoli jätesäkillistä roskisvalmista johtoa purkamisen jäljiltä.

Suunnitelma tulevasta asennuksesta oli kirkkaana mielessä. Uusi sulaketaulu ja muut tilpehöörit sijoitettaisiin vasemmanpuoleisen pistopunkan takaseinään, jääkaapin taakse. Siellähän se vanhakin sulaketaulu oli ollut. Asennus sai alkunsa pääkatkaisijan uudelleensijoittamisesta. Uusi paikka on saman pistopunkan kölinpuoleisella seinustalla, sitloodan lattiatason alapuolella. Perusteet uudelle sijoitukselle: Paikkaan pääsee helposti käsiksi, kytkimen asennon näkee kuitenkin heti. Seinän alareunaan siksi että kaikki kytkennät tehdään taustapuolelle, jonka tulee jäädä lattialuukun taakse.

Ensin pienellä terällä kohdistusreikä katkaisijalle, sitten suuremmalla varsinaiselle kytkimen karalle.

Kun kytkin on suorassa, taustapuolelta reiät kiinnityspulteille.

Ja pääkytkin on paikallaan.

Sulaketauluksi kannattaa valita venekäyttöön tarkoitettu malli, jossa on kunnon kiinnitysruuvit + ja - -navoille. Etenkin kunnon miinusnapa on hyvä olla niin erillistä maadoituskiskoa ei tarvitse asentaa. Venemallin sulaketauluissa on muutenkin otettu huomioon veneiden erikoisvaatimukset materiaaleissa sekä koteloinnissa. Valitsemassani (siis siinä jonka sain lahjoituksena isältäni) mallissa on mahdollisuus jakaa kytkettävät laitteet kahteen ryhmään, joka on oleellista jos veneessä on kaksiakkujärjestelmä. Viivissä ei ole, mutta onpahan valmiiksi taulussa kapasiteettia jos joskus tulee asennettua erilliset hupiakut.

sulakeboksi, vasemmalle kytketään +, oikealla on paikka - -johtimille.

Kaapelinvetojen kannalta on helpompaa jos kaikki kiinteästi asennettavat laitteet ovat paikallaan ennen kaapelivetoja. Tällöin johdoista on helpompi tehdä suoraan määrämittaisia.

Sulakeboksi ruuvattuna paikalleen.

Sulakeboksin viereen asensin aurinkopanelin lataussäätimen. Lataussäätimen tarkoitushan on alentaa aurinkopanelin antama jännite akulle sopivaksi, estää akun ylilataaminen sekä estää sähkön vuotaminen akusta panelille yöaikana. Viivissä ei aiemmin ollut lataussäädintä vaan ainoastaan diodi estämässä sähkön takaisinvirtausta.

Lataussäätimen olisi voinut asentaa myös akun lähistölle piiloon sillä laitteeseen ei tarvitse koskea. Ainoa toiminto on vihreä LED, joka kertoo lataako paneli akkua vai ei. Lataussäätimen kytkeminen on yksinkertaista. Ensin akun johtimet kiinni, (pääkytkimen ohi, jotta paneli lataa vaikka päävirta olisi poikki) sitten panelin johtimet kiinni. Kipinöinnin vähentämiseksi kannattaa aurinkopaneli peittää ennen kytkentää. Samalla pienenee sähköiskun vaara.

Phocos -lataussäädin

Kaapelivedoista en juurikaan ottanut kuvia, koska en usko niiden juuri tuovan lisäarvoa. Pyrin vetämään kaikki johdot suoraan kytkettävältä laitteelta määrämittaisena sulakeboksille saakka. Ainoat johtimen jatkot / haaroitukset tulivat vessan välikaton sisälle, josta jaoin sähkön sisävaloille, sekä aurinkopanelin johtimiin katon sisälle, koska en halunnut avata katon läpivientiä johdon vaihtamista varten. Molemmat jatkot ovat kuitenkin kuivissa sisätiloissa, joten en usko abicoliittimien aiheuttavan jatkossa ongelmia.

Akulta tuleva plusjohdin kytketään pääkatkaisijan kautta sulakeboksin plussaan. Sähkölaitteiden plussat tulevat sulakkeiden viereen ja miinukset sulakeboksin miinusnapaan joka on kaikille laitteille yhteinen. Sulakeboksin miinusnapa tulee suoraan kiinni akun miinusnapaan. Erillistä maadoitusta ei mielestäni tarvita koska Viivissä ei ole sisäkonetta. Näin sähköjärjestelmä jää niinsanotusti kelluvaksi, samaan tapaan kuin autojenkin sähköjärjestelmät.

Jos mahdollista, kannattaa vanhoja johtoja hyödyntää vetolankoina uusien johtojen pujottamisessa. Tämä tapahtuu teippaamalla uusi johto kiinni vanhan johdon päähän ja vetämällä. Samoin, jos samaan putkeen on tulossa useampia johtoja, kannattaa kaikki johdot vetää samalla kerralla. 

Sähköteippi pitää yllättävän hyvin kun sitä kierittää 5-10cm matkalle.

Kansiläpiviennin uusimisessa ei ole mitään ihmeellistä, vanha pois ja uusi tilalle samoihin ruuvinreikiin. Ennen kiinnittämistä tietty pitää puhdistaa pinttynyt lika pois tiivisteen alta.

Puhtaus on puoli ruokaa.

Liittimen toinen pää tulee maston johtoon.

Sitten vielä volttimittari kiinni ja homma alkaa olla valmis. Bilteman mittareista mainittakoon että venekäyttöön tarkoitetut Bilteman mittarit tulevat Weman tehtaalta. Kyseessä on aika tarkka kopio. Eli jos kokee että Weman venemittarit ovat riittäviä, voi myös harkita viidenkympin säästöä ja valita kopion. Jos mittarin elinikä jääkin vain vaikkapa kahteen vuoteen, saa Weman mittarin hinnalla kuitenkin 5 bilteman mittaria. Mutta kaikki tekevät omat ratkaisunsa.

Valmis.

Lopuksi tiety testataan että kaikki laitteet toimivat kuten pitääkin ja että asennus näyttää kokonaisuudessaan hyvältä.

sähköremontti osa1. Lähtötilanne.

Jo pitkän aikaa olin katsellut Viivin sähköjärjestelmän kuntoa ja ollut sitä mieltä että asialle tarvitsee tehdä jotain. Päätös uusinnasta oli ollut mielessä jo kaudella 2012, mutta toteutus venyi kuitenkin keväälle 2013. Sähköremppa oli perusteellinen. Otin jotakuinkin kaikki johdot ulos ja laitoin uutta tilalle. Osa hyväkuntoisista kaapeleista kierrätettiin takaisin kuntotarkastuksen jälkeen, näitä olivat sisävalojen johdot ja päävirtakaapelit.

Tämä ensimmäinen osa sähkörempasta esittelee lähtötilanteen muutamalla kuvalla. 

Maston juurella oleva läpivienti koneajovalolle. Tiivisteet aika valmiit eikä kontaktia hapettuneista pinnoista saatu.

Pääkatkaisija, sitlootan penkin alla. Hankala paikka, älä kysy mitä nuo kaikki johdot ovat.

Tämänhetkinen maasähköjärjestelmä. Kiinteä asennus luvassa kunhan ehdin.

Koko järjestelmä on maadoitettu pääkatkaisijasta maihin. Syy on minulle epäselvä, kun ei Viivissä ole sisäkonetta.

Volttimittari, ei näytä varsinaisesti jännitettä, mutta toimii sen verran että näki onko sähköt päällä vai ei.

Alkuperäinen sulaketaulu ja nollakisko. Ei mitään hajua mikä johto menee minnekin.

johtokytkentöjä istumalaatikon vasemmalla reunalla, penkin kannen alla.

Johtospagetti kaiun ja entisen (toimimattoman) lokin takana.

Kytkentärasia vessan takaseinällä. Suurin osa johdoista liittyy sisävaloihin.

Tässä siis lähtötilanne josta toimivaa ja luotettavaa sähköjärjestelmää rupesin askartelemaan. Toimenpidelistalla oli pääkatkaisijan siirto, hapettuneiden johtojen ja kytkinten vaihto sekä sulaketaulun ja volttimittarin uusiminen. Perusperiaatteina oli mahdollisimman vähäinen jatkoliitosten teko, esteettisyys ja yksinkertaisuus.

Pentteripumpun huolto (jalalla poljettava)

Seuaavaksi käydään läpi pentterin jalkapumpun huoltaminen. Viivin pentteristä löytyy jalalla käytettävä pumppu, malliltaan Whale Gusher Galley Pump MK2. Huoltamiseen tarvitset talttapäisen sekä ristipäisen ruuvimeisselin ja tiiviste/kalvosarjan kyseiselle pumppumallille. Varmista että olet hankkinut oikean tiivistesarjan, esimerkiksi MK3 kalvosarja ei sovi MK2:een. Muunmuassa Maritim myy huoltosarjoja hintaan 26,30€. Uusi pumppu maksaa noin 120€, eli huolto kyllä kannattaa. Ja paketin mukanahan ei tule minkäänlaista asennusohjetta, joten pumppua purkaessa kannattaa tehdä hieman muistiinpanoja että kaikki palaset löytävät pumppua koottaessa oman paikkansa. 

Whale Gusher Galley Pump MK2

Ensin pumppu tulisi saada irti veneestä. Kyseinen pumppu on luultavasti ruuvattu lattiaan kiinni 3-4 ruuvilla, suoraan ylhäältä alaspäin. Nämä ruuvit, sekä letkut irrottamalla ollaan jo aika pitkällä. Polkimen kumitutti lähtee irti vetämällä kumia suoraan ulospäin.

Seuraavaksi nostetaan irrotettu pumppu pöydälle ja tarkastetaan kuori halkeamien ja muiden sellaisten varalta. Jos muovikuori on rikki, ei pumppua oikein enää saa tiiviiksi. Mutta koska pumpun runko on melkoisen paksua muovia, halkeamia tuskin löytyy ellei pumppu ole talvehtinut vedellä täytettynä.

Sanomalehti on hyvä alusta, pitäähän ympäristö suojata.

Pumpun kyljessä on 8 ruuvia/mutteria. 6 kehällä ja 2 pumpun jalassa, eli vasemmalla näkyvien reikien pohjalla. Avaa kaikki ruuvit talttapäisellä ruuvimeisselillä. Huomioi ruuvien pituudet, kehällä olevista ruuveista kolme on muita pidempiä. Nämä ruuvit kuuluvat jalkojen kiinnityskoloihin. Kuvassa kehällä vasen reuna sekä alin ruuvi.

Irrota kaikki ruuvit.

Pumpun jalan juurella olevista koloista irtoaa ainoastaan mutterin kaltaiset namikat, jotka kiinnittävät jalat pumpun rungossa oleviin ruuveihin. Kuva alla. Kun kaikki ruuvit on irrotettu, pumpun jalat irtoavat ja pumppu halkeaa kolmeen osaan.

Paikalla on myös pari pientä prikkaa joita ei sovi hukata.

Pumpusta irrotetut jalat.

Pumppu ruuvien errottamisen jälkeen.

Pumpusta tulee vaihtaa kaikki kumiosat. Allaolevassa kuvassa on pumppu pilkottuna osiin. Aloitetaan alimpana olevasta, kalvoilla varustetusta runko-osasta.

Kun osat pitää selkeässä järjestyksessä, kokoaminen helpottuu.

Pumpun kalvo on kiinnitettu kuudella ruuvilla ja renkaanmuotoisella muovilevyllä, joka puristaa kalvon paikalleen. Ruuvit irti, vanha kalvo roskikseen ja uusi tilalle. Suosittelen pesemäänn muoviosia sitä mukaa kun niitä irrottaa, hyvä työkalu puhdistamiseen on esimerkiksi vanha hammasharja.

Vanha kalvo kiinni rungossa.

Asettele uuden kalvon ruuvinreiät tarkasti kohdilleen ennen kiinnitystä.

Ja samat toimenpiteet toisenkin kalvon kohdalla. Seuraavaksi pureudutaan yksisuuntaventtiileihin, joita pumpusta löytyy 4 kappaletta. Venttiilien kalvot ovat kiinni ruuveilla. Kalvoja vaihtaessa tulee olla tarkkana, ettei laita kalvoa väärin päin kiinni muoviin. Oikea tapa on kupera puoli kohti muovia.

Oikein oleva kalvo, ruuvi on ikäänkuin kupin pohjalla.

Huomioi O-renkaiden paikat ja vaihda kaikki O-renkaat. Jokaista venttiiliä kohti on kaksi O-rengasta, iso ja pieni. Iso O-rengas tulee venttiilin taakse, tiivistämään venttiilin pumpun runkoon. Pienempi tulee venttiilin kalvon puolelle tiivistämään venttiilin ja "yhdistysputken" välisen liitoksen. Ainakin muistaakseni. O-renkaat ovat kuitenkin aika tarkalleen oikean kokoisia, joten sekaannuksen vaara ei ole suuri. Kun korvaa O-renkaat yksi kerrallaan uusilla sitä mukaa kun irrottelee vanhoja, niin ei voi mennä vikaan.

Varmista kalvojen ja O-renkaiden hyvä istuvuus ja tarkista ettei väleissä ole roskia.

Kun kaikki kumiosat on vaihdettu, on jäljellä enää pumpun kokoaminen ja testaaminen. Kokoamisessa tulee olla tarkkana yksisuuntaventtiilien kanssa, koska venttiilit sopivat paikoilleen molemmin päin. Jotta pumppu toimisi oikein, tulee venttiilien olla oikein päin paikoillaan. tämän vuoksi on tärkeää painaa tarkasti mieleen miten päin mikäkin venttiili on ja laittaa ne takaisin paikoilleen samoin päin. Esimerkiksi kamera on hyvä väline dokumentointiin.

Kun pumppu on jälleen kasassa voi oikean toiminnan varmistaa, no, pumppaamalla hieman. Vesi ei ole välttämätöntä testaamiseen. Oikein toimiva pumppu puhaltaa toisesta putkesta ja imee toisesta putkesta sekä poljinta painaessa että nostaessa. Jos pumppu ei toimi näin, joku venttiileistä on väärin päin.

Puhdistettu ja huollettu pumppu, kiinnittämistä vailla. 

Edit 4.7.2011

Niinpä niin. Ei mennyt meikälaisellä tällä(kään) kertaa niinkuin Strömsössä. Olin laittanut suuremmat O-renkaat väärään paikkaan yksisuuntaventtiilin ja yhdistysputken väliin. Tästä johtuen pumpun runko ei mennyt aivan kiinni saakka, joka tietysti aiheutti "pienen" vuodon pumpun rungon välistä. Purin pumpun uudelleen, pyörittelin aikani ja sain tiivisteet oikeille paikoilleen. Samalla vaihdoin venttiilien paikkoja keskenään,  jotta alempi letku toimisi imupuolena ja ylempi letku työntöpuolena hanalle. Näin letkujen vedot saa kokolailla järkevämmiksi. Allaolevassa kuvassa vielä selvennyksen vuoksi havainnekuva tiivisteiden OIKEISTA paikoista. Huomaa, että yhteen yhdistäjäputkeen tulevat venttiilit ovat samoin päin, eli toisessa (imupuoli) molemmat "kumilutsut" ovat ulkopuolella, eli ruuvit näkyvät ja toisessa (työntöpuoli) molemmat lutsut ovat piilossa.

Isot O-renkaat oikeilla paikoillaan, pienet O-renkaat jäävät venttiilien alle piiloon.

Pahoitteluni jos onnistuin harhauttamaan jotakuta. Tarkoitus oli pahempi kuin teko... ;)

Nostimen vaihto osa 2 - köysityöt

Ensimmäinen osa nostimen vaihdosta löytyy täältä.

Kun mastolle on tehty tarvittavat toimenpiteet, on aika käydä käsiksi itse nostimeen. Homma alkaa vanhan nostimen katkaisulla. Katkaistuun vaijeriiin on hyvä laittaa pari kierrosta teippiä ympärille viimeistään katkaisu jälkeen estämään vaijerin rispaantumista. Teipin voi toki pyöräyttää vaijerin ympärille myös ennen vaijerin katkaisua ja katkaista sitten vaijeri teipin kohdalta. Itse en näe tavoilla juuri eroa, jokainen tekee tavallaan.

Leikkaa vanhasta nostimesta pleissattu lenkki veks.

Uusi nostin, 25 metriä 8mm dyneemaa.

Seuraava homma on pleissata vaijerin pää kiinni köyteen jotta uuden nostimen pujottaminen maston sisään onnistuisi helposti vanhaa nostinta apuna käyttäen. Suosittelen tähän hommaan lämpimästi pleissaustyökalua. Se helpottaa hommaa kummasti. Itseasiassa kiinni pleissaaminen on vähän ehkä hätävarjelun liiottelua, pelkällä tiukalla teippaamisellakin varmaan pärjäisi. Nostimiin ei kuitenkaan pujottaessa kohdistu järin suurta vetoa. Pelasin kuitenkin varman päälle sillä jos nostimet pujotusvaiheessa irtoavat toisistaan maston sisällä, on uuden nostimen pujottelu erittäin haastava tehtävä.

Nämä pitää yhdistää.

Pleissaustyökalu on loistava apu tässä hommassa.

Kas näin. Lyhyempikin matka olisi varmasti riittänyt.

Sitten vielä kerros teippiä päälle takertumisien välttämiseksi.

Kun uusi nostin on kiinnitetty vanhaan, on aika kiskoa vanhan nostimen avulla uusi nostin paikoilleen, eli esiin maston juuresta. 

Vanhan nostimen toinen pää, solmittuna maston ympärille.

Hetken nykimisen jälkeen uusi nostin putkahtaa esiin!

Sitten vain teippaukset ja pleissaukset irti. Nyt uusi nostin on paikallaan ja homma alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Enää on jäljellä uuden nostimen yläpään viimeistely joka tehdään rihmaamalla köyden päähän lenkki, jossa on kiinni sakkeli tai muu vastaava kiinnityskilke.

Pujota nostin kiinnityskilkkeen läpi.

Ompele köyden lenkki tiukasti kiinni esimerkiksi purjelangalla.

Kun olet ommellut lenkin tiukasti kiinni, solmi lanka ja katko hännät.

 Seuraava vaihe on rihmaaminen. Tämän vaiheen voisi toki korvata vaikkapa kutistesukalla, mutta mielestäni rihmaamalla tulee kauniimpi lopputulos. Rihmaus vaati hieman sorminäppäryyttä ja on ensimmäisillä kerroilla vaikeaa, mutta homman oppii kyllä tekemällä. Valokuvien otto oli tässä vaiheessa hieman hankalaa, mutta koittakaa kestää. 

Ota purjelankaa reilun mittainen pätkä. Mielummin liikaa kuin liian vähän. Langan kulutus riippuu rihmauksen pituudesta ja käyden paksuudesta. Itse taitoin köyttä ehkä vähän turhankin paljon päällekkäin joten rihmauksesta tuli kenties vähän turhankin pitkä. Pidemmällä taitoksella nostimen rihmaus ainakin kestää, mutta jos kaksin kerroin taitettu nostin ei mahdu taitumaan maston huipun kehrän kautta maston sisään, purje ei nouse ylös asti. Eli liioitellakaan ei kannata.

Tee lankaan lenkki joka on pidempi kuin rihmattava köyden osa. Muista jättää kiinnityskilkkeen puolelle reilun mittainen häntä. Taita lenkki köyden viereen ja ala pyörittää lankaa tiukasti köysien ympärille siten, että jokainen lankakierros tulee aivan edellisen langan viereen. Pidä huoli, että aluksi tekemäsi pitkä lenkki jää myös lankakerroksen alle. Mitä tiukemman paketin saat aikaiseksi, sen parempi lopputuloksesta tulee.

Lenkki ja häntä. Langan pitkä pää lähtee kiertämään ympäri.

Itselläni on tapana pitää pikkurilliä aluksi tehdyssä lenkissä, jotta lenkki ei karkaa mihinkään.

Kun olet saanut pyöritettyä langan koko matkan köyden ympärille, pujota langan pää aluksi tekemäsi lenkin läpi. Varo ettei juuri tiukalle kiertämäsi lankakerokset pääse tässä vaiheessa löystymään. Vedä kaikki ylimääräinen lanka lenkin läpi.

Loppupujotus.

Kun olet pujottanut loppulangan alkulenkin läpi, vedä voimakkaasti, mutta tasaisesti kiinnityskilkkeen puolella olevasta langan hännästä, joka alkuvaiheessa sinne jätettiin. Pitäisi tapahtua seuravaa: Alkulenkki vetäytyy noin puoleenväliin rihmattua aluetta vetäen mukanaan langan, jonka pyöritit köysien ympärille. Tämä lukitsee kierretyn langan paikoilleen estäen koko homman purkautumisen.

Rihmaus pääteltynä.

Langanpäät poikki ja homma on valmis!

Ensimmäistä kertaa rihmatessa voi olla varma, että lanka menee jossain vaiheessa sekaisin ja joutuu aloittamaan alusta. Mutta kun taidon kerran oppii, on siitä paljon hyötyä. Samalla tekniikalla voi kaikkien lenkkien tekemisen lisäksi esimerkiksi estää köysien purkautumisen. katkaisun jälkeen.