Imutyhjennettävän septijärjestelmän rakentaminen, osa 3. WC -istuin

Imutyhjennettävän septin rakentamisen kolmas osa käsittelee itse wc-istuimen asennusta sekä koko projektin viimeistelyä. Projektin aikaisempia vaiheita käsittelevät osat löytyvät täältä ja täältä.

Ku septitankki ja imupuolen letku, sekä huohotusletku suodattimineen on saatu paikoilleen, on jäljellä vielä itse pöntön paikoilleen sijoittaminen sekä huuhteluveden johtamiseen tarvittavien letkujen veto. Kuten aikaisemmin on jo todettu, Avance 245:ssä on oiva paikka wc -istuimelle kabinetin ja keulapiikin välissä. Tämän tilan kautta on jo aikaisemmissa osissa vedetty muutamia letkuja, jotka onnistuin verhoamaan mielestäni varsin onnistuneesti piiloon. Mutta asiaan:

Wc -istuin on siis Bilteman valikoimasta. Valinta perustui varsin pitkälle hintaan, joka oli noin puolet muiden valmistajien malleista. Ajattelin ettei noissa nyt niin suuria eroja voi olla. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Jos näillä tiedoilla tekisin nyt pönttövalintaa, valitsisin toisin. Mutta ostettu mikä ostettu ja asentaessahan voi aina virittää. Ja tässä tapauksessa pitikin virittää aika tavalla.

Ensimmäisenä pitää tietenkin sovittaa pönttöä kokonaisuudessaan paikalleen, että saa oikean asennuskohdan selville. Tilaa ei ole ruhtinaallisesti, joten istuin kannattaa asettaa kokolailla keskelle käytettävissäolevaa tilaa, jotta hartiat mahtuvat seinien väliin. On kuitenkin pidettävä myös huolta, että pumppu ei mene liian lähelle seinää, jotta pöntön pystyy vielä huuhtelemaankin. Pumpun voi muuten asentaa joko istuimen vasemmalle- tai oikealle puolelle, mielestäni vasen on tässä tapauksessa parempi letkujen reitittämisen kannalta. Ja koska katto on aika matalalla, (tai minun pääni korkealla) pyrin asentamaan pöntön niin matalalle kuin mahdollista jättämällä kaikki levyt pois istuimen alta ja asentamalla istuimen suoraan kiinni veneen runkoon. Istuin kannattaa myös laittaa niin kauas takaseinästä, että kansi mahtuu kunnolla aukeamaan.

Kun asennuskohta on selvillä, on aika pistää pönttö palasiksi ja titrailla istuimen jalka kohdalleen. Tässä tapauksessa jalka tulee aivan rungon kotelon etureunaan. Jalka on pakko asentaa muutaman millin verran vinoon että kaikki ruuvit saa ruuvattua runkoon kiinni, mutta tämä parin asteen vinous ei lopputulosta huononna.

Istuimen jalka kiinnitettynä.

Tässä kohdassa tuli vastaan ensimmäinen suunnittelun kukkanen Bilteman mallista. Posliiniosan kiinnittämiseen käytettävät neljä pulttia tulee kiinnittää alapuolelta ennen istuimen jalan kiinniruuvausta .Ja pulttien paikalleen kiristäminen on hankalahkoa.

Samassa kuvassa näkyy huuhteluveden ottoletku. Tätä letkua pitkin tulee siis merestä vettä pumpun kautta pönttöön kun käsipumpulla pumpataan. Tonen pää on loogisesti kiinni pohjan läpiviennissä ja toinen pää on kiinni pöntön pumpussa. Letkun varsinainen taika on kuitenkin "joutsenenkaulaventtiili", jonka tarkoituksena on estää koko veneen täyttyminen vedellä lappoilmiön vuoksi. Venttiilissä on pieni reikä, jonka kautta letkuun pääsee hieman ilmaa. Tämä ilmakupla letkun korkeimmassa kohdassa katkaisee lappoilmiön.

Joutsenenkaulaventtiili tulee asentaa vesirajan yläpuolelle.

Seuraavaksi mitataan kohta reiälle, jonka kautta vedetään poistoletku pumpulta septitankkiin. Tämä tapahtuu silmämääräisesti asettamalla pumppu paikalleen ja katsomalla mistä kohdasta letku näppärästi saadaan menemään laipion sisään. Itse tein juuri letkun kokoisen reiän, joka osoittautui hieman naftiksi. Mutta koska reiän suurentaminen jälkikäteen on aika hankalaa, sai täsmäkokoinen reikä kelvata. Mutta suosittelen jättämään pari milliä ylimääräistä tilaa, se helpottaa letkujen vetämistä ja joskus tulevaisuudessa vaihtamista huomattavasti. Jos letkun ulkohalkaisija on 58mm, niin about 62-65mm reikkä voisi olla aika passeli. Laipio on kuitenkin aika paksu, joten ylimääräinen tila ei haittaa.

Kuvakulma vääristää hieman reiän paikkaa.

Tässä kuvassa näkyy Biltema -huussin toinen suunnittelun helmi. Pumpun runkoon kiinnittämiseen käytetyt ruuvinreiät ovat niin lähellä poistoputken kulmaa, ettei ruuvimeisseliä saa kantaan suoraan ylhäältäpäin. Myös harmaa pumppaussuunnan valintavipu on ruuvauksen tiellä, eikä sitä voi irroittaa. Nämä seikat tekevät myöhemmin tehtävästä pumpun kiinniruuvaamisesta helvettiä. Tämä kun yhdistetään Bilteman tinaruuveihin, joiden kannat hajoavat lähes peukalonkynnellä, on kiroilua luvassa. Jouduin vaihtamaan neljästä ruuvista kolme uusiin. Sivumennen sanoen, myöskään rungon kiinnitysruuvit eivät kuulu asennuspakettiin. Ja kuvassanäkyvät prikat ovat pakolliset, sillä rungon asennusreiät ovat niin ruuret että ruuvien kannat holahtavat niistä läpi.

Kun letkuja varten tarvittavat reiät on porailtu, on aika viritellä letkut paikoilleen.

Kokonaiskuva letkusavotasta.

Alkuperäinen kemialliselle tehty asennuslevy jää tukemaan rakennetta.

Koska esteettisyys on tärkeää, rakentelin vanerista levyn jolla piilotin ruman istuimen jalkaosan. Toki samalla tein huoltamisesta hankalampaa, mutta hei, toivottavasti aikaa kuluu huoltamiseen vähemmän kun vessan katselemiseen.

Letkujen piilotus.

Jos tällaisen levyn päättää askarrella, kannattaa siihen tehdä reilusti suuremmat reiät kuin mitä minimimitat antaisivat olettaa. Eli puoli senttiä pelivaraa helpottaa asennusta taas muutamalla tunnilla ja säästää ympäristöä kiroilulta. Itse suurensin reikiä myöhemmin lisää, koska asiat voi tehdä kahdella tavalla: Kunnolla tai uudestaan.Myös takaseinään tulee tehdä reikä huuhteluvesiletkulle, joka siis tulee pumpulta istuimen takaosaan. Kuvasta puuttuu vielä pienempi reikä josta huuhteluvesiletku kulkee pumpulta takaseinän taakse.

Kuvassa näkyy myös suurennettu pumpun kolo.

Projektin loppu alkaa häämöttää. Seuraavaksi vuorossa on pumpun ja pöntön kiinnittäminen takaisin istuimen runko-osaan. Itse totesin että on helpompi laittaa ensin letkut kiinni pumppuun ja vasta sitten pumppu kiinni runkoon, mutta jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Itse istuin asettui paikalleen yllättävän kivuttomasti.

"Putkiremonttivaihe" on valmis.

Vielä pitää haukkua istuinrenkaan ja kannen kiinnitys. Joko kiinnityksen suunnittelija on ollut todella kovassa kännissä, minä sain väärät osat, tai minä en vain ymmärrä ruotsalaista logiikkaa. Oli syy mikä tahansa, vietin aikaani yli tunnin muotoilemalla istuinrenkaan kiinnitykseen käytettävät tapit uusiksi puukolla, viilalla ja hiekkapaperilla ennenkuin sain osat edes suunnilleen niille tarkoitettuihin koloihin. Ja lopputulos on edelleen hieman heiluva istuinrengas. Vielä kun mukaan liitetään olemattomat asennusohjeet, voin lämpimästi suositella sijoittamaan toisen satasen Jabscon tai muun vastaavan valmistamaan istuimeen.

Luulitte kai, että tämä olisi jo valmis? Ei.

Vielä on jäljellä kaakelointi. Pitäähän vessassa olla klinkkerilattia, eihän se muuten ole vessa ensinkään! Täman työvaiheen suoritti rakas vaimoni, joka kiinnitti mosaiikkikaakelit kiinni vanerilevyyn asennussilikonilla. Silikonilla, koska se on joustavampaa kuin varsinainen kaakeliliima, ja toisekseen silikonia sattui olemaan valmiiksi veneellä.

Uutuuttaan kiiltävä kaakelointi saumausta vaille valmis.

Saumaus suoritetaan tavalliseen tapaan, saumauslaastilla. Koska ympärillä on puuta, olisi hyvä suojata/rajata saumauksen ulkopuolelle jäävä alue esimerkiksi maalarinteipillä, koska tämä helpottaa loppusiivousta aika tavalla. Itse en näin älynnyt tehdä, ja lopputuloksena on saumauslaastin rippeitä puun syykuvioissa. No, aika hyvin laasti irtosi sienellä hinkkaamalla.

Valmis!

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tästä tuli hieno!

Ulkoisen bensatankin asennus

Kuten olen joskus saattanut mainita, Viivissä ei ole sisämoottoria. Moottorin tehtäviä toimittaa ulkolaitamoottori, Mercury Sailmate 4HV. Ja ihan hyvin toimittaakin. ainoana miinuksena on hävyttömän pieni bensatankki, ainoastaan litran vetoinen pikku purnukka joka on tunnissa tyhjä. Käytännössä tällä tunnilla kulkee noin 5mailin matkan, jonka jälkeen pitäisi tankata taas. Ja merellä se on melkoisen hankalaa ja jopa vaarallista.

Ratkaisuna ongelmaan on tietenkin ulkoinen bensatankki, joita myydään vähän joka paikassa, esimerkiksi Maritimillä ja, no, Biltemassa. Arvatkaapa kummassa oli edullisempi? Valitsin Viiviin 35 litraisen tankin, jonka sisältämä bensa ei pitäisi ihan heti loppua kesken. Bensatankin lisäksi tulee tietenkin ostaa pienellä käsipumputtimella varustettu bensaletku, jota pitkin bensa saadaan kulkemaan moottorille asti. Tämä letku voidaan viedä peräpeilistä läpi esimerkiksi samaa reittiä, mitä ohjausvaijeritkin kulkevat. Pujottamiseen ei nyt tässä sen tarkemmin perehdytä, jokainen löytänee letkulle itselleen sopivimman reitin ilman kädestä pitämistäkin. Näiden jo edellä mainittujen tarvikkeiden lisäksi olisi hyvä olla huohotusletku, sekä läpivienti huohotusletkulle, joka kulkee nimellä huohotusventtiili. Ja tietysti letkuklemmareita ja muuta tilpehööriä tarpeen mukaan.

Ensimmäiseksi pitää valita ulkoiselle bensatankille sijoituspaikka. Avance 245:ssä, kuten varmaan monessa muussakin veneessä looginen paikka on sitloodan takimmaisen penkin alla oleva laatikko, jonka pohjana on pilssi. Saman laatikon etuseinään on kiinnitetty käsikäyttöinen pilssipumppu, jonka tarkoituksena on siirtää suuria vesimääriä sisältä ulos hätätilanteessa, esimerkiksi kivilleajon jälkeen. Tämä pumppuhan on katsastusvaruste, joten sitä ei sovi ottaa pois, vaikka se ehkä tässä tapauksessa aavistuksen tiellä onkin. Alla on kuva tulevan bensatankin paikasta, ennen mitään asennustoimenpiteitä.

Koska laatikosta puuttuu pohja jonka päälle bensatankin voisi näppärästi asentaa, tulee sellainen ensin tietysti tehdä vanerista ja ruuvata paikalleen kahden pitkittäissuuntaisen vanerilaipion päälle. Suosittelen uppokantaisia ruuveja, ettei jää ruuvinkantoja hiertämään reikää tankin pohjaan.

Kas näin. Lattia on paikallaan.

Seuraavaksi pitää asentaa Biltsun tankkiin huohotusletkulle kiinnityskohta. Tässä tuli tehtyä hieman purkkaa-ja-rautalankaa -viritys bensatankin korkkiin alkuperäisen ilmausruuvin kohdalle. Toimivuus on kyllä hyvä, mutta käytettävyyden kanssa olisi parannettavaa. Nythän aina kun bensatankin korkin avaa täyttämistä varten, huohotusletku pitää vääntää usean kierroksen verran mutkalle. Tämä on hieman hankalaa, etenkin korkkia takaisin kiinni laitettaessa. Parempi paikka huohotusventtiilille olisi tankin päällä, korkeimmassa kohdassa. Näin huohotusletkua ei joutuisi vääntelemään tankkauksen yhteydessä. Puolustukseksi tekemälleni valinnalle kerron, että asennusta tehdessäni tankki oli jo täynnä bensaa veneenlaskun yhteydessä tehdyn siirtoajon johdosta, enkä halunnut porata täyttä bensatankkia jo ihan kipinävaaran vuoksi. Eikä muovinpalat bensan seassakaan ole hyvä idea. Niinpä asensin letkun irrotettuun korkkiin. Ehkä siirrän joskus, ehkä en. saa nähdä.

Taustateoriaksi kerrottakoon, että huohotusletkun tarkoituksena on ilmastoida bensatankki siten, että ylimääräinen höyrystyvä bensa ei kerää painetta bensatankkiin.Toinen tehtävä on laskea korvausilmaa tankkiin bensan määrän vähentyessä ajon aikana, jottei tankki painu luttuun. Alkuperäinen ilmausruuvi korvattiin letkulla, jotta helposti syttyvä bensahöyry saataisiin johdettua veneen ulkopuolelle, eikä pilssiin aiheuttamaan tulipalovaaraa.

Ilmausruuvin tilalle laitettu huohotusletkun ruuvike. Reikää piti vähän suurentaa poralla.

Huohotusventtiilille löytyi sopiva paikka peräpeilistä muiden läpivientien vierestä. Reikäporalla saa rouhaistua sopivan kokoisen asennusreiän helposti. Kuten aina, ensin pieni reikä paikan tarkistamista varten ja sitten varsinainen asennusreikä ulkoa sisäänpäin. Näin pinta pysyy siistimpänä. tarkista myös, ettei sisäpuolella ole mitään mitä voisi poran terällä vahingoittaa. Esimerkiksi sitä bensatankkia.

Asennusreikä isompien läpivientien välissä.

Huohotusventtiilissä on valmiina kuminen tiiviste, joten massa on tarpeetonta.

Sitten vain huohotusventtiili paikalleen ja kiristysruuvi sisäpuolelta tiukalle. Kiinnitä huomiota venttiilin asentoon. Avonainen puoli alaspäin, ettei sadevesi pääse suoraan sisään ja siten letkua pitkin bensatankkiin. Paikkaa valitessa kannattaa myös katsoa, että venttiili tulee riittävän korkealle vesirajasta ettei aallot pääse heittämään vettä bensan sekaan.

Huohotusventtiiili paikallaan.

Huohotusventtiili sisältäpäin katsottuna.

Sitten vain huohotusletku klemmarilla kiinni venttiiliin.

Huohotusletkua paikalleen laittaessa tulee letkuun tehdä jonkinlainen lenkki ylöspäin venttiilistä, siltä varalta että sadevesi tai aallot kuitenkin pääsevät kaikesta huolimatta osumaan huohotusventtiilliin. Letkun ylöspäin suuntautuva mutka varmistaa sen, ettei vesi pääse letkua pitkin tankkiin. Tästä kuvasta asiaa on ehkä vaikea hahmottaa, mutta letkun voi hyvin tuupata mutkalle kuvassa näkyvään kapeaan koloon, joka on peräpeilin ja sitloodan istuimen selkänojan välissä. (kuvan letku ei siis tässä kyseisessä kolossa ole)

Kun letkut ovat paikoillaan, on aika muljauttaa bensatankki omalle paikalleen. Tässä kohdassa havaitsin että perämoottorin telineen kiinnityspultit olivat niin pitkät, että bensatankki ei mahtunut paikalleen. Ratkaisu: kahden tiellä olevan pultin lyhennys rautasahalla.

Nyt bensatankki mahtuu paikalleen. 

Bensatankki omalla paikallaan.

Kun bensatankki on aseteltu kivasti paikalleen, tulee tankki kiinnittää siten, että kovakaan merenkäynti ei sitä lennähtämään paikaltaan. Käytin sitomiseen kiinnitysliinaa,  jonka ruuvasin ensin toisesta päästä kiinni pitkittäissuuntaiseen laipioon jonka päällä tankki on, sitten lahjapaketti -tyyliin bensatankin ja laatikon välipohjan ympäri ja ruuvilla kiinni toiseen laipioon. Toinen vaihtoehto olisi ollut muissa vastaavissa kohteissa käyttämäni patenttiside, mutta se oli juuri päässyt itseltäni loppumaan joten piti keksiä vaihtoehtoinen ratkaisu.

Tankin sidontaliina ruuvattuna laipioon. Suurella prikalla.

 

Valmis asennus. Sidonta kestää reilumpaakin heiluttelua.          

Kun tankki on tukevasti kiinni, on asennus valmis ja keskellä merta tehtävät tankkaukset historiaa!

Pentteripumpun huolto (jalalla poljettava)

Seuaavaksi käydään läpi pentterin jalkapumpun huoltaminen. Viivin pentteristä löytyy jalalla käytettävä pumppu, malliltaan Whale Gusher Galley Pump MK2. Huoltamiseen tarvitset talttapäisen sekä ristipäisen ruuvimeisselin ja tiiviste/kalvosarjan kyseiselle pumppumallille. Varmista että olet hankkinut oikean tiivistesarjan, esimerkiksi MK3 kalvosarja ei sovi MK2:een. Muunmuassa Maritim myy huoltosarjoja hintaan 26,30€. Uusi pumppu maksaa noin 120€, eli huolto kyllä kannattaa. Ja paketin mukanahan ei tule minkäänlaista asennusohjetta, joten pumppua purkaessa kannattaa tehdä hieman muistiinpanoja että kaikki palaset löytävät pumppua koottaessa oman paikkansa. 

Whale Gusher Galley Pump MK2

Ensin pumppu tulisi saada irti veneestä. Kyseinen pumppu on luultavasti ruuvattu lattiaan kiinni 3-4 ruuvilla, suoraan ylhäältä alaspäin. Nämä ruuvit, sekä letkut irrottamalla ollaan jo aika pitkällä. Polkimen kumitutti lähtee irti vetämällä kumia suoraan ulospäin.

Seuraavaksi nostetaan irrotettu pumppu pöydälle ja tarkastetaan kuori halkeamien ja muiden sellaisten varalta. Jos muovikuori on rikki, ei pumppua oikein enää saa tiiviiksi. Mutta koska pumpun runko on melkoisen paksua muovia, halkeamia tuskin löytyy ellei pumppu ole talvehtinut vedellä täytettynä.

Sanomalehti on hyvä alusta, pitäähän ympäristö suojata.

Pumpun kyljessä on 8 ruuvia/mutteria. 6 kehällä ja 2 pumpun jalassa, eli vasemmalla näkyvien reikien pohjalla. Avaa kaikki ruuvit talttapäisellä ruuvimeisselillä. Huomioi ruuvien pituudet, kehällä olevista ruuveista kolme on muita pidempiä. Nämä ruuvit kuuluvat jalkojen kiinnityskoloihin. Kuvassa kehällä vasen reuna sekä alin ruuvi.

Irrota kaikki ruuvit.

Pumpun jalan juurella olevista koloista irtoaa ainoastaan mutterin kaltaiset namikat, jotka kiinnittävät jalat pumpun rungossa oleviin ruuveihin. Kuva alla. Kun kaikki ruuvit on irrotettu, pumpun jalat irtoavat ja pumppu halkeaa kolmeen osaan.

Paikalla on myös pari pientä prikkaa joita ei sovi hukata.

Pumpusta irrotetut jalat.

Pumppu ruuvien errottamisen jälkeen.

Pumpusta tulee vaihtaa kaikki kumiosat. Allaolevassa kuvassa on pumppu pilkottuna osiin. Aloitetaan alimpana olevasta, kalvoilla varustetusta runko-osasta.

Kun osat pitää selkeässä järjestyksessä, kokoaminen helpottuu.

Pumpun kalvo on kiinnitettu kuudella ruuvilla ja renkaanmuotoisella muovilevyllä, joka puristaa kalvon paikalleen. Ruuvit irti, vanha kalvo roskikseen ja uusi tilalle. Suosittelen pesemäänn muoviosia sitä mukaa kun niitä irrottaa, hyvä työkalu puhdistamiseen on esimerkiksi vanha hammasharja.

Vanha kalvo kiinni rungossa.

Asettele uuden kalvon ruuvinreiät tarkasti kohdilleen ennen kiinnitystä.

Ja samat toimenpiteet toisenkin kalvon kohdalla. Seuraavaksi pureudutaan yksisuuntaventtiileihin, joita pumpusta löytyy 4 kappaletta. Venttiilien kalvot ovat kiinni ruuveilla. Kalvoja vaihtaessa tulee olla tarkkana, ettei laita kalvoa väärin päin kiinni muoviin. Oikea tapa on kupera puoli kohti muovia.

Oikein oleva kalvo, ruuvi on ikäänkuin kupin pohjalla.

Huomioi O-renkaiden paikat ja vaihda kaikki O-renkaat. Jokaista venttiiliä kohti on kaksi O-rengasta, iso ja pieni. Iso O-rengas tulee venttiilin taakse, tiivistämään venttiilin pumpun runkoon. Pienempi tulee venttiilin kalvon puolelle tiivistämään venttiilin ja "yhdistysputken" välisen liitoksen. Ainakin muistaakseni. O-renkaat ovat kuitenkin aika tarkalleen oikean kokoisia, joten sekaannuksen vaara ei ole suuri. Kun korvaa O-renkaat yksi kerrallaan uusilla sitä mukaa kun irrottelee vanhoja, niin ei voi mennä vikaan.

Varmista kalvojen ja O-renkaiden hyvä istuvuus ja tarkista ettei väleissä ole roskia.

Kun kaikki kumiosat on vaihdettu, on jäljellä enää pumpun kokoaminen ja testaaminen. Kokoamisessa tulee olla tarkkana yksisuuntaventtiilien kanssa, koska venttiilit sopivat paikoilleen molemmin päin. Jotta pumppu toimisi oikein, tulee venttiilien olla oikein päin paikoillaan. tämän vuoksi on tärkeää painaa tarkasti mieleen miten päin mikäkin venttiili on ja laittaa ne takaisin paikoilleen samoin päin. Esimerkiksi kamera on hyvä väline dokumentointiin.

Kun pumppu on jälleen kasassa voi oikean toiminnan varmistaa, no, pumppaamalla hieman. Vesi ei ole välttämätöntä testaamiseen. Oikein toimiva pumppu puhaltaa toisesta putkesta ja imee toisesta putkesta sekä poljinta painaessa että nostaessa. Jos pumppu ei toimi näin, joku venttiileistä on väärin päin.

Puhdistettu ja huollettu pumppu, kiinnittämistä vailla. 

Edit 4.7.2011

Niinpä niin. Ei mennyt meikälaisellä tällä(kään) kertaa niinkuin Strömsössä. Olin laittanut suuremmat O-renkaat väärään paikkaan yksisuuntaventtiilin ja yhdistysputken väliin. Tästä johtuen pumpun runko ei mennyt aivan kiinni saakka, joka tietysti aiheutti "pienen" vuodon pumpun rungon välistä. Purin pumpun uudelleen, pyörittelin aikani ja sain tiivisteet oikeille paikoilleen. Samalla vaihdoin venttiilien paikkoja keskenään,  jotta alempi letku toimisi imupuolena ja ylempi letku työntöpuolena hanalle. Näin letkujen vedot saa kokolailla järkevämmiksi. Allaolevassa kuvassa vielä selvennyksen vuoksi havainnekuva tiivisteiden OIKEISTA paikoista. Huomaa, että yhteen yhdistäjäputkeen tulevat venttiilit ovat samoin päin, eli toisessa (imupuoli) molemmat "kumilutsut" ovat ulkopuolella, eli ruuvit näkyvät ja toisessa (työntöpuoli) molemmat lutsut ovat piilossa.

Isot O-renkaat oikeilla paikoillaan, pienet O-renkaat jäävät venttiilien alle piiloon.

Pahoitteluni jos onnistuin harhauttamaan jotakuta. Tarkoitus oli pahempi kuin teko... ;)

Imutyhjennettävän septijärjestelmän rakentaminen, osa 2. Septitankki

Septisarjan ensimmäinen osa käsitteli pääasiassa septijärjestelmiä yleensä, tässä toisessa osassa päästään jo tositoimiin. Käsittelen eri septijärjestelmän osat yksi kerrallaan selkeyden vuoksi, vaikkakin itse rakentelin kaikkia osia hieman lomittain riippuen aina siitä missäpäin venettä olin touhuamassa ja mikä juuri sinä päivänä sujui ongelmitta.

 Aloitetaan septitankista, joka sijoitettiin keulapiikin punkan alle.

Keulapunkan alla on hyvin tilaa.

Keulapiikin alla olevassa tilassa on Viivissä vain kaikuluotaimen anturi ja akku, joka sijäitsee kuvassa näkyvän väliseinän keulanpuolella. Tilaa on runsaasti, joten kannattaa saman tien ottaa reippaan kokoinen säiliö. Mittojen mukaan hitsattu happoterästankki olisi tietysti paras, mutta myös varmaankin kallein vaihtoehto. Budjetin ollessa rajallinen, Viiviin hankittiin keltainen HD-PE -tankki veneilijän verkkokaupasta.Tilavuus 73 litraa, jonka pitäisi kahdella hengellä riittää ihan mukavasti pitkän viikonlopun verran. Samasta paikasta hankitiin myös letkuliitinsarja.

Tämä tankki mahtuu kivasti Avance 245:n keulapiikkiin ja jopa luukusta sisään. Paljon suurempi ei enää mahtuisi. Tankki on kuitenkin niin pitkä että tankki jää kantamaan päistään molempiin laipioihin, eikä kosketa keskeltä tasaista pohja lainkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tankille on tehtävä välipohja jonka päälle tankki saadaan tukevasti kiinnitettyä.

Päädyin tekemään välipohjan vanerista, johon ruuvasin kiinni tukevat jalat paksummasta vanerista jota sattui olemaan käsillä. "Jalkavanerit" on asetettu kolmion muotoon jotta ne tukeutuisivat mahdollisimman pitkältä matkalta pilssitilan tasaiseen pohjaan. En ottanut oikeastaan missään vaiheessa kovinkaan tarkkoja mittoja osista, enemmänkin sahailin sieltä sun täältä tarpeen mukaan tehden välillä sovituksia. Ainut asia jonka mittasin, oli välipohjan korkeus pohjasta, joka asettui 11cm korkeudelle. Tällä korkeudella tankki mahtui vielä kivasti kansiluukun alle ja välipohjasta saatiin mahdollisimman suuri.

Tuommoinen tuli.

Välipohjan ruuvasin kiinni pilssin tasaiseen pohjaan viidellä ruuvilla, pienten patenttisiteestä tehtyjen kulmarautojen avulla. Kolme kiinnityskohtaa takareunassa ja kaksi etureunassa. Koska tila on varsin ahdas, on ruuvien kiinni ruuvaaminen varsin hankalaa. Tee poralla pienet alkureiät lasikuituun, muuten mistään ei tule mitään. Ja koska on syytä käyttää happoteräsruuveja korroosion estämiseksi, ei myöskään magneettipäisestä ruuvimeisselistä ole hyötyä. Jos omistaisi pitkät ja kapeat pinsetit, voisi ruuvien kohdilleen asettelu helpottua, mutta itselläni tällaisia ei ole. Pärjäähän sitä ilmankin.

Kiinnikeraudat.

Välipohja paikallaan.

Sama välipohja keulapiikin laatikkoon johtavan luukun kautta katsottuna.

Seuraavaksi muljautetaan tankki paikalleen välipohjan päälle ja kiinnitetään tiukasti esimerkiksi patenttisiteen avulla.Patenttisiteen sa kireälle ruuvaamalla mahdollisimman määrämittaisen pätkän ensin molemmista päistä kiinni, hieman tankin seinämästä erilleen. Sitten ruuvataan pitkällä ruuvilla yhtä patenttisiteen reikää lähempää patenttiside kiinnivälipohjaan. Tätä toistetaan kunnes side on tarpeeksi kireällä. Pahoittelen kuvan puuttumista ja sekavaa selitystä, toivottavasti edes joku ymmärsi. :)

Patenttisideremmi ruuvattuna kiinni välipojaan. Laitoin näitä kaksi.

Nyt septitankki on paikoillaan ja viimeistään tässä vaiheessa on aika ruuvata kiinni letkuliitinsarja. Koska tilaa ei tankin yläpuolella juuri ole,Pitää sekä imupuoleen että tulopuoleen laittaa 90 asteen kulmapalat. Tässä kohdassa tuli kiroiltua melkoisesti, sillä en meinannut millään saada liittimien päitä osoittamaan samaan suuntaan siten, että liittimet olisivat olleet myös kireällä. Koko ajan toinen osoitti johinkin kummalliseen suuntaan. Halusin kuitenkin liittimet samaan suuntaan koska sekä imu- että tuloputket tulevat tuosta suunnasta ja halusin letkujen vedoista mahdollisimman suorat ja lyhyet toiminnan optimoimiseksi. Lopulta tein toisen kulmaliittimen alle uuden paksumman tiivisteen kumimatosta saadakseni homman toimimaan.

Toinen kiroilun arvoinen asia säiliön suunnittelussa on kansilaipan koko ja siinä olevien reikien paikat. Koska paikat ovat aavistuksen liian lähettä toisiaan, voi liittimet ruuvata vain tietyssä järjestyksessä paikoilleen. Muuten liittimet ovat toistensa tiellä eikä liittimien kiertäminen paikalleen onnistu. Oikea järjestys on (muistaakseni) tulo-imu-huohotus. Jos laittaa mitta-anturin, tulee se kiinnittää ennen huohotusletkun liitintä. No, olihan tankki edullinen, joten kai tämä on siedettävä seikka. Mutta huono suunnittelu on  aina huonoa suunnittelua.

Seuraavaksi laitoin paikoilleen imutyhjennysletkun ja huohotus- eli korvausilmajärjestelmän. Perusperiaate letkujen vedoissa on siis mahdollisimman suora ja lyhyt. Myös jyrkkiä mutkia tulee välttää. Itselleni merkityksellistä on myös mahdollisimman hyvin piilotettu, eli esteettinen lopputulos. Näistä syistä vedin molemmat letkut takaisin pöntön taakse, jossa olevan välitilan kautta kannelle. Letkut kulkevat näppärästi vierekkäin samaa reittiä, joten suunnittelu on helppoa. Ensin huohotusletku:

Välttämätön osa huohotusletkua on aktiivihiilisuodatin, joka on syytä vaihtaa joka vuosi uuteen. Suodattimen tärkeä tehtävä on estää hajupöllähdykset kannelle vessaa vetäessä ja muutenkin, onhan letku kuitenkin se jota pitkin ylimääräinen ilma tulee ulos septitankista. Laitoin suodattimen hyllyn päälle seinälle, jotta siihen pääsisi ensivuonna helpommin käsiksi. Kuten kuvasta näkyy, letkut on katkottu rautasahalla mahdollisimman määrämittaisiksi. Huohotusletkun paksuus on muuten 19mm, joka on suositeltu minimihalkaisija.

Aktiivihiilifiltteri ja porakone. Molemmat välttämättömiä.

Kun suodatin on paikallaan, tehdään kanteen reikä huohotusventtiiliä varten, samaan tapaan kuin pohjaläpivientiäkin tehdessä. Ensin pienennä terällä testireikä ja sitten sopivan kokoisella reikäporalla kannen puolelta itse asennusreikä.

Muista porata kohtisuoraan kannen kanssa.

Kun asennusreikä on tehty kannattaa sovittaa venttiiliä asennusreikään ja tarkastaa tilanne sisäpuolelta.

Ei hyvä. Huono.

Tarkastaessa havaitaan että kannen sandwich -rakenne on niin paksu että kiristysmutterin kierteet ovat kokonaan kansirakenteiden sisällä piilossa joka estää venttiilin paikoilleen kiristämisen. ratkaisuna asiaan on laajentaa reikää sisäpuolelta ja raapia vaahtokerros pois tieltä. Sitten venttiilin voi kiristää suoraan kansikerroksen lasikuituun.

Tee sen kokoinen reikä että kiristysmutteri mahtuu paikalleen.

Kun kaikki seikat on huomioitu, on aika kiinnittää venttiili paikalleen. Reippaasti tiivistemassaa, kunnon kiristys ja venttiili on valmis. Kiinnitä huomiota venttiilin asentoon, eli reikäritilä kohti perää ja ulkolaitaa etteivät keulapärskeet ja kantta pitkin valuva vesi valu suoraan venttiilistä sisään.

Venttiili asennettuna paikalleen.

Seuraavaksi voikin kiinnittää huohotusletkun venttiiliin tuplatuilla klemmareilla ja todeta "huohotusosion" valmiiksi.

Kas näin.

huohotusletkun jälkeen on vuorossa imutyhjennysletkun asennus. Homma menee hyvin pitkälle samalla tavalla kuin huohotusletkun asennus, poislukien tietenkin aktiivihiilisuodatin. Myös kansimuhvi on stydimpi ja kiinnitetään ruuveilla, mutta muuten asennus on hyvin samanlaista. Toinen eroavaisuus on tietysti putken paksuus, joka on 38mm. Tämä on suositusten mukainen minimi.

Imutyhjennysmuhvi ja huohotusventtiili.

Kansireikiä poratessa kannattaa sitten olla tarkkana välikatossa kulkevien sähköjohtojen varalta. Itse meinasin porata poikki keulakajuutan valojen sekä ajovalojen johdot jotka kulkevat pienessä "kourussa" joka on tehty sisäkaton reunaan aivan seinän viereen.

Itse wc-istuimen asennus käsitellään seuraavassa osassa.