Pentteripumpun huolto (jalalla poljettava)

Seuaavaksi käydään läpi pentterin jalkapumpun huoltaminen. Viivin pentteristä löytyy jalalla käytettävä pumppu, malliltaan Whale Gusher Galley Pump MK2. Huoltamiseen tarvitset talttapäisen sekä ristipäisen ruuvimeisselin ja tiiviste/kalvosarjan kyseiselle pumppumallille. Varmista että olet hankkinut oikean tiivistesarjan, esimerkiksi MK3 kalvosarja ei sovi MK2:een. Muunmuassa Maritim myy huoltosarjoja hintaan 26,30€. Uusi pumppu maksaa noin 120€, eli huolto kyllä kannattaa. Ja paketin mukanahan ei tule minkäänlaista asennusohjetta, joten pumppua purkaessa kannattaa tehdä hieman muistiinpanoja että kaikki palaset löytävät pumppua koottaessa oman paikkansa. 

Whale Gusher Galley Pump MK2

Ensin pumppu tulisi saada irti veneestä. Kyseinen pumppu on luultavasti ruuvattu lattiaan kiinni 3-4 ruuvilla, suoraan ylhäältä alaspäin. Nämä ruuvit, sekä letkut irrottamalla ollaan jo aika pitkällä. Polkimen kumitutti lähtee irti vetämällä kumia suoraan ulospäin.

Seuraavaksi nostetaan irrotettu pumppu pöydälle ja tarkastetaan kuori halkeamien ja muiden sellaisten varalta. Jos muovikuori on rikki, ei pumppua oikein enää saa tiiviiksi. Mutta koska pumpun runko on melkoisen paksua muovia, halkeamia tuskin löytyy ellei pumppu ole talvehtinut vedellä täytettynä.

Sanomalehti on hyvä alusta, pitäähän ympäristö suojata.

Pumpun kyljessä on 8 ruuvia/mutteria. 6 kehällä ja 2 pumpun jalassa, eli vasemmalla näkyvien reikien pohjalla. Avaa kaikki ruuvit talttapäisellä ruuvimeisselillä. Huomioi ruuvien pituudet, kehällä olevista ruuveista kolme on muita pidempiä. Nämä ruuvit kuuluvat jalkojen kiinnityskoloihin. Kuvassa kehällä vasen reuna sekä alin ruuvi.

Irrota kaikki ruuvit.

Pumpun jalan juurella olevista koloista irtoaa ainoastaan mutterin kaltaiset namikat, jotka kiinnittävät jalat pumpun rungossa oleviin ruuveihin. Kuva alla. Kun kaikki ruuvit on irrotettu, pumpun jalat irtoavat ja pumppu halkeaa kolmeen osaan.

Paikalla on myös pari pientä prikkaa joita ei sovi hukata.

Pumpusta irrotetut jalat.

Pumppu ruuvien errottamisen jälkeen.

Pumpusta tulee vaihtaa kaikki kumiosat. Allaolevassa kuvassa on pumppu pilkottuna osiin. Aloitetaan alimpana olevasta, kalvoilla varustetusta runko-osasta.

Kun osat pitää selkeässä järjestyksessä, kokoaminen helpottuu.

Pumpun kalvo on kiinnitettu kuudella ruuvilla ja renkaanmuotoisella muovilevyllä, joka puristaa kalvon paikalleen. Ruuvit irti, vanha kalvo roskikseen ja uusi tilalle. Suosittelen pesemäänn muoviosia sitä mukaa kun niitä irrottaa, hyvä työkalu puhdistamiseen on esimerkiksi vanha hammasharja.

Vanha kalvo kiinni rungossa.

Asettele uuden kalvon ruuvinreiät tarkasti kohdilleen ennen kiinnitystä.

Ja samat toimenpiteet toisenkin kalvon kohdalla. Seuraavaksi pureudutaan yksisuuntaventtiileihin, joita pumpusta löytyy 4 kappaletta. Venttiilien kalvot ovat kiinni ruuveilla. Kalvoja vaihtaessa tulee olla tarkkana, ettei laita kalvoa väärin päin kiinni muoviin. Oikea tapa on kupera puoli kohti muovia.

Oikein oleva kalvo, ruuvi on ikäänkuin kupin pohjalla.

Huomioi O-renkaiden paikat ja vaihda kaikki O-renkaat. Jokaista venttiiliä kohti on kaksi O-rengasta, iso ja pieni. Iso O-rengas tulee venttiilin taakse, tiivistämään venttiilin pumpun runkoon. Pienempi tulee venttiilin kalvon puolelle tiivistämään venttiilin ja "yhdistysputken" välisen liitoksen. Ainakin muistaakseni. O-renkaat ovat kuitenkin aika tarkalleen oikean kokoisia, joten sekaannuksen vaara ei ole suuri. Kun korvaa O-renkaat yksi kerrallaan uusilla sitä mukaa kun irrottelee vanhoja, niin ei voi mennä vikaan.

Varmista kalvojen ja O-renkaiden hyvä istuvuus ja tarkista ettei väleissä ole roskia.

Kun kaikki kumiosat on vaihdettu, on jäljellä enää pumpun kokoaminen ja testaaminen. Kokoamisessa tulee olla tarkkana yksisuuntaventtiilien kanssa, koska venttiilit sopivat paikoilleen molemmin päin. Jotta pumppu toimisi oikein, tulee venttiilien olla oikein päin paikoillaan. tämän vuoksi on tärkeää painaa tarkasti mieleen miten päin mikäkin venttiili on ja laittaa ne takaisin paikoilleen samoin päin. Esimerkiksi kamera on hyvä väline dokumentointiin.

Kun pumppu on jälleen kasassa voi oikean toiminnan varmistaa, no, pumppaamalla hieman. Vesi ei ole välttämätöntä testaamiseen. Oikein toimiva pumppu puhaltaa toisesta putkesta ja imee toisesta putkesta sekä poljinta painaessa että nostaessa. Jos pumppu ei toimi näin, joku venttiileistä on väärin päin.

Puhdistettu ja huollettu pumppu, kiinnittämistä vailla. 

Edit 4.7.2011

Niinpä niin. Ei mennyt meikälaisellä tällä(kään) kertaa niinkuin Strömsössä. Olin laittanut suuremmat O-renkaat väärään paikkaan yksisuuntaventtiilin ja yhdistysputken väliin. Tästä johtuen pumpun runko ei mennyt aivan kiinni saakka, joka tietysti aiheutti "pienen" vuodon pumpun rungon välistä. Purin pumpun uudelleen, pyörittelin aikani ja sain tiivisteet oikeille paikoilleen. Samalla vaihdoin venttiilien paikkoja keskenään,  jotta alempi letku toimisi imupuolena ja ylempi letku työntöpuolena hanalle. Näin letkujen vedot saa kokolailla järkevämmiksi. Allaolevassa kuvassa vielä selvennyksen vuoksi havainnekuva tiivisteiden OIKEISTA paikoista. Huomaa, että yhteen yhdistäjäputkeen tulevat venttiilit ovat samoin päin, eli toisessa (imupuoli) molemmat "kumilutsut" ovat ulkopuolella, eli ruuvit näkyvät ja toisessa (työntöpuoli) molemmat lutsut ovat piilossa.

Isot O-renkaat oikeilla paikoillaan, pienet O-renkaat jäävät venttiilien alle piiloon.

Pahoitteluni jos onnistuin harhauttamaan jotakuta. Tarkoitus oli pahempi kuin teko... ;)

Imutyhjennettävän septijärjestelmän rakentaminen, osa 2. Septitankki

Septisarjan ensimmäinen osa käsitteli pääasiassa septijärjestelmiä yleensä, tässä toisessa osassa päästään jo tositoimiin. Käsittelen eri septijärjestelmän osat yksi kerrallaan selkeyden vuoksi, vaikkakin itse rakentelin kaikkia osia hieman lomittain riippuen aina siitä missäpäin venettä olin touhuamassa ja mikä juuri sinä päivänä sujui ongelmitta.

 Aloitetaan septitankista, joka sijoitettiin keulapiikin punkan alle.

Keulapunkan alla on hyvin tilaa.

Keulapiikin alla olevassa tilassa on Viivissä vain kaikuluotaimen anturi ja akku, joka sijäitsee kuvassa näkyvän väliseinän keulanpuolella. Tilaa on runsaasti, joten kannattaa saman tien ottaa reippaan kokoinen säiliö. Mittojen mukaan hitsattu happoterästankki olisi tietysti paras, mutta myös varmaankin kallein vaihtoehto. Budjetin ollessa rajallinen, Viiviin hankittiin keltainen HD-PE -tankki veneilijän verkkokaupasta.Tilavuus 73 litraa, jonka pitäisi kahdella hengellä riittää ihan mukavasti pitkän viikonlopun verran. Samasta paikasta hankitiin myös letkuliitinsarja.

Tämä tankki mahtuu kivasti Avance 245:n keulapiikkiin ja jopa luukusta sisään. Paljon suurempi ei enää mahtuisi. Tankki on kuitenkin niin pitkä että tankki jää kantamaan päistään molempiin laipioihin, eikä kosketa keskeltä tasaista pohja lainkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tankille on tehtävä välipohja jonka päälle tankki saadaan tukevasti kiinnitettyä.

Päädyin tekemään välipohjan vanerista, johon ruuvasin kiinni tukevat jalat paksummasta vanerista jota sattui olemaan käsillä. "Jalkavanerit" on asetettu kolmion muotoon jotta ne tukeutuisivat mahdollisimman pitkältä matkalta pilssitilan tasaiseen pohjaan. En ottanut oikeastaan missään vaiheessa kovinkaan tarkkoja mittoja osista, enemmänkin sahailin sieltä sun täältä tarpeen mukaan tehden välillä sovituksia. Ainut asia jonka mittasin, oli välipohjan korkeus pohjasta, joka asettui 11cm korkeudelle. Tällä korkeudella tankki mahtui vielä kivasti kansiluukun alle ja välipohjasta saatiin mahdollisimman suuri.

Tuommoinen tuli.

Välipohjan ruuvasin kiinni pilssin tasaiseen pohjaan viidellä ruuvilla, pienten patenttisiteestä tehtyjen kulmarautojen avulla. Kolme kiinnityskohtaa takareunassa ja kaksi etureunassa. Koska tila on varsin ahdas, on ruuvien kiinni ruuvaaminen varsin hankalaa. Tee poralla pienet alkureiät lasikuituun, muuten mistään ei tule mitään. Ja koska on syytä käyttää happoteräsruuveja korroosion estämiseksi, ei myöskään magneettipäisestä ruuvimeisselistä ole hyötyä. Jos omistaisi pitkät ja kapeat pinsetit, voisi ruuvien kohdilleen asettelu helpottua, mutta itselläni tällaisia ei ole. Pärjäähän sitä ilmankin.

Kiinnikeraudat.

Välipohja paikallaan.

Sama välipohja keulapiikin laatikkoon johtavan luukun kautta katsottuna.

Seuraavaksi muljautetaan tankki paikalleen välipohjan päälle ja kiinnitetään tiukasti esimerkiksi patenttisiteen avulla.Patenttisiteen sa kireälle ruuvaamalla mahdollisimman määrämittaisen pätkän ensin molemmista päistä kiinni, hieman tankin seinämästä erilleen. Sitten ruuvataan pitkällä ruuvilla yhtä patenttisiteen reikää lähempää patenttiside kiinnivälipohjaan. Tätä toistetaan kunnes side on tarpeeksi kireällä. Pahoittelen kuvan puuttumista ja sekavaa selitystä, toivottavasti edes joku ymmärsi. :)

Patenttisideremmi ruuvattuna kiinni välipojaan. Laitoin näitä kaksi.

Nyt septitankki on paikoillaan ja viimeistään tässä vaiheessa on aika ruuvata kiinni letkuliitinsarja. Koska tilaa ei tankin yläpuolella juuri ole,Pitää sekä imupuoleen että tulopuoleen laittaa 90 asteen kulmapalat. Tässä kohdassa tuli kiroiltua melkoisesti, sillä en meinannut millään saada liittimien päitä osoittamaan samaan suuntaan siten, että liittimet olisivat olleet myös kireällä. Koko ajan toinen osoitti johinkin kummalliseen suuntaan. Halusin kuitenkin liittimet samaan suuntaan koska sekä imu- että tuloputket tulevat tuosta suunnasta ja halusin letkujen vedoista mahdollisimman suorat ja lyhyet toiminnan optimoimiseksi. Lopulta tein toisen kulmaliittimen alle uuden paksumman tiivisteen kumimatosta saadakseni homman toimimaan.

Toinen kiroilun arvoinen asia säiliön suunnittelussa on kansilaipan koko ja siinä olevien reikien paikat. Koska paikat ovat aavistuksen liian lähettä toisiaan, voi liittimet ruuvata vain tietyssä järjestyksessä paikoilleen. Muuten liittimet ovat toistensa tiellä eikä liittimien kiertäminen paikalleen onnistu. Oikea järjestys on (muistaakseni) tulo-imu-huohotus. Jos laittaa mitta-anturin, tulee se kiinnittää ennen huohotusletkun liitintä. No, olihan tankki edullinen, joten kai tämä on siedettävä seikka. Mutta huono suunnittelu on  aina huonoa suunnittelua.

Seuraavaksi laitoin paikoilleen imutyhjennysletkun ja huohotus- eli korvausilmajärjestelmän. Perusperiaate letkujen vedoissa on siis mahdollisimman suora ja lyhyt. Myös jyrkkiä mutkia tulee välttää. Itselleni merkityksellistä on myös mahdollisimman hyvin piilotettu, eli esteettinen lopputulos. Näistä syistä vedin molemmat letkut takaisin pöntön taakse, jossa olevan välitilan kautta kannelle. Letkut kulkevat näppärästi vierekkäin samaa reittiä, joten suunnittelu on helppoa. Ensin huohotusletku:

Välttämätön osa huohotusletkua on aktiivihiilisuodatin, joka on syytä vaihtaa joka vuosi uuteen. Suodattimen tärkeä tehtävä on estää hajupöllähdykset kannelle vessaa vetäessä ja muutenkin, onhan letku kuitenkin se jota pitkin ylimääräinen ilma tulee ulos septitankista. Laitoin suodattimen hyllyn päälle seinälle, jotta siihen pääsisi ensivuonna helpommin käsiksi. Kuten kuvasta näkyy, letkut on katkottu rautasahalla mahdollisimman määrämittaisiksi. Huohotusletkun paksuus on muuten 19mm, joka on suositeltu minimihalkaisija.

Aktiivihiilifiltteri ja porakone. Molemmat välttämättömiä.

Kun suodatin on paikallaan, tehdään kanteen reikä huohotusventtiiliä varten, samaan tapaan kuin pohjaläpivientiäkin tehdessä. Ensin pienennä terällä testireikä ja sitten sopivan kokoisella reikäporalla kannen puolelta itse asennusreikä.

Muista porata kohtisuoraan kannen kanssa.

Kun asennusreikä on tehty kannattaa sovittaa venttiiliä asennusreikään ja tarkastaa tilanne sisäpuolelta.

Ei hyvä. Huono.

Tarkastaessa havaitaan että kannen sandwich -rakenne on niin paksu että kiristysmutterin kierteet ovat kokonaan kansirakenteiden sisällä piilossa joka estää venttiilin paikoilleen kiristämisen. ratkaisuna asiaan on laajentaa reikää sisäpuolelta ja raapia vaahtokerros pois tieltä. Sitten venttiilin voi kiristää suoraan kansikerroksen lasikuituun.

Tee sen kokoinen reikä että kiristysmutteri mahtuu paikalleen.

Kun kaikki seikat on huomioitu, on aika kiinnittää venttiili paikalleen. Reippaasti tiivistemassaa, kunnon kiristys ja venttiili on valmis. Kiinnitä huomiota venttiilin asentoon, eli reikäritilä kohti perää ja ulkolaitaa etteivät keulapärskeet ja kantta pitkin valuva vesi valu suoraan venttiilistä sisään.

Venttiili asennettuna paikalleen.

Seuraavaksi voikin kiinnittää huohotusletkun venttiiliin tuplatuilla klemmareilla ja todeta "huohotusosion" valmiiksi.

Kas näin.

huohotusletkun jälkeen on vuorossa imutyhjennysletkun asennus. Homma menee hyvin pitkälle samalla tavalla kuin huohotusletkun asennus, poislukien tietenkin aktiivihiilisuodatin. Myös kansimuhvi on stydimpi ja kiinnitetään ruuveilla, mutta muuten asennus on hyvin samanlaista. Toinen eroavaisuus on tietysti putken paksuus, joka on 38mm. Tämä on suositusten mukainen minimi.

Imutyhjennysmuhvi ja huohotusventtiili.

Kansireikiä poratessa kannattaa sitten olla tarkkana välikatossa kulkevien sähköjohtojen varalta. Itse meinasin porata poikki keulakajuutan valojen sekä ajovalojen johdot jotka kulkevat pienessä "kourussa" joka on tehty sisäkaton reunaan aivan seinän viereen.

Itse wc-istuimen asennus käsitellään seuraavassa osassa.