Lazy-Jack -järjestelmän rakennus ja asentaminen.

Lazy-Jack. Lähde: wikipedia

Lazy-Jack -järjestelmällä tarkoitetaan isopurjeen reivaamista ja laskua helpottavaa köysistöä, joka on kiinnitettu mastoon ja puomiin. Yleisesti ottaen käydet asennetaan siten että ne muodostavat kolmiomaisen verkkokuvion, joka estää laskettavan purjeen putoamisen kannelle. Purje siis laskeutuu nätisti puomin päälle, jossa purje on helppo viikata ja peitellä.

Tällaisen kokonaisratkausin saa tietenkin kaupasta.  Esimerkiksi täältä. Hinta on Avance 245:n kokoiselle järjestelmälle 171€, joka on ainakin minun mielestäni aika kova hinta muutamasta rissasta ja kymmenestä metristä narua.

Teemme siis vastaavan järjestelmä itse komponenteista. Mallikuvan järjestelmä on suuremmalle purjeelle, Avanceen riittää hyvin hieman matalampikin.

Tarvittavat osat:

• narua
• kaksi pylpyrää
• kaksi pylpyrää saalinkeihin
• yksi knaapi
• neljä rosterista kiinnikettä puomille
• Muutamia ruuveja kiinnittämiseen

Ja tietenkin akkupora, ruuvari ja sen sellaista. Itse en käyttänyt välttämättä juuri linkkien tuotteita. Siitä on jo vuosi kun tein asennuksen, niin en enää tarkalleen muista mistä tavarat tuli hankittua.

Ensimmäiseksi kiinnitin knaapin mastoon, keulanpuolelle, spinnupuomin kiskon alapuolelle. Tähän tulee kiinni laiskajaakkojen kiinnitysnarut, joista myös kireyttä säädellään. Seuraavaksi narut menevät mastoa pitkin ylös saalinkien alapuolelle kiinnitettyihin pylpyröihin. Laitoin pylpyrät kiinni noin 15-20cm etäisyydelle mastosta. Ennen kiinnitystä taivutin tuon metallin jossa ruuvinreiät ovat, 90 asteen kulmaan. Näin pylpyrä jäi nätisti roikkumaan alaspäin.

Saalinkien pylpyröistä narut tulevat alaspäin kohti puomia. Näiden narujen päihin punoin kiinni pienet pylpyrät. Esimerkkisuoritus löytyy esimerkiksi täältä.

Sitten on jäljellä enää lenkkien kiinnitys puomiin ja viimeisten narujen kiinni solmiminen. Alemmat narut kulkevat siis puomin kiinnityslenkistä köyden päässä olevan pylpyrän läpi takaisin puomin toiseen lenkkiin, muodostaen kauniin kolmion. En mitannut paikkoja ennen asennusta millään suurella matemaattisella kaavalla. Luotin enemmänkin silmämääräiseen arvioon. Kun asiat näyttävät hyvältä (ja suunnilleen samalta kuin naapuriveneen teollisesti valmistettu sarja) niin toiminta on aika varmasti myös hyvää. Kunhan puomiin kiinni tulevat kiinteät narut ovat samanmittaiset molemmilla puolilla niin ilmassa olevat pylpyrätkin asettuvat samoille kohdille.

Kokonaisasennusaika kolmisen tuntia, materiaalit yhteensä selvästi alle 50€. Eroa tehdasvalmisteiseen sarjaan ei juurikaan huomaa. Koitan saada lisättyä kuvia, otin mielestäni sellaisia asennusvaiheista mutta ovat jo kadonneet jonnekin... Pitää ottaa uusia.

Ulkoisen bensatankin asennus

Kuten olen joskus saattanut mainita, Viivissä ei ole sisämoottoria. Moottorin tehtäviä toimittaa ulkolaitamoottori, Mercury Sailmate 4HV. Ja ihan hyvin toimittaakin. ainoana miinuksena on hävyttömän pieni bensatankki, ainoastaan litran vetoinen pikku purnukka joka on tunnissa tyhjä. Käytännössä tällä tunnilla kulkee noin 5mailin matkan, jonka jälkeen pitäisi tankata taas. Ja merellä se on melkoisen hankalaa ja jopa vaarallista.

Ratkaisuna ongelmaan on tietenkin ulkoinen bensatankki, joita myydään vähän joka paikassa, esimerkiksi Maritimillä ja, no, Biltemassa. Arvatkaapa kummassa oli edullisempi? Valitsin Viiviin 35 litraisen tankin, jonka sisältämä bensa ei pitäisi ihan heti loppua kesken. Bensatankin lisäksi tulee tietenkin ostaa pienellä käsipumputtimella varustettu bensaletku, jota pitkin bensa saadaan kulkemaan moottorille asti. Tämä letku voidaan viedä peräpeilistä läpi esimerkiksi samaa reittiä, mitä ohjausvaijeritkin kulkevat. Pujottamiseen ei nyt tässä sen tarkemmin perehdytä, jokainen löytänee letkulle itselleen sopivimman reitin ilman kädestä pitämistäkin. Näiden jo edellä mainittujen tarvikkeiden lisäksi olisi hyvä olla huohotusletku, sekä läpivienti huohotusletkulle, joka kulkee nimellä huohotusventtiili. Ja tietysti letkuklemmareita ja muuta tilpehööriä tarpeen mukaan.

Ensimmäiseksi pitää valita ulkoiselle bensatankille sijoituspaikka. Avance 245:ssä, kuten varmaan monessa muussakin veneessä looginen paikka on sitloodan takimmaisen penkin alla oleva laatikko, jonka pohjana on pilssi. Saman laatikon etuseinään on kiinnitetty käsikäyttöinen pilssipumppu, jonka tarkoituksena on siirtää suuria vesimääriä sisältä ulos hätätilanteessa, esimerkiksi kivilleajon jälkeen. Tämä pumppuhan on katsastusvaruste, joten sitä ei sovi ottaa pois, vaikka se ehkä tässä tapauksessa aavistuksen tiellä onkin. Alla on kuva tulevan bensatankin paikasta, ennen mitään asennustoimenpiteitä.

Koska laatikosta puuttuu pohja jonka päälle bensatankin voisi näppärästi asentaa, tulee sellainen ensin tietysti tehdä vanerista ja ruuvata paikalleen kahden pitkittäissuuntaisen vanerilaipion päälle. Suosittelen uppokantaisia ruuveja, ettei jää ruuvinkantoja hiertämään reikää tankin pohjaan.

Kas näin. Lattia on paikallaan.

Seuraavaksi pitää asentaa Biltsun tankkiin huohotusletkulle kiinnityskohta. Tässä tuli tehtyä hieman purkkaa-ja-rautalankaa -viritys bensatankin korkkiin alkuperäisen ilmausruuvin kohdalle. Toimivuus on kyllä hyvä, mutta käytettävyyden kanssa olisi parannettavaa. Nythän aina kun bensatankin korkin avaa täyttämistä varten, huohotusletku pitää vääntää usean kierroksen verran mutkalle. Tämä on hieman hankalaa, etenkin korkkia takaisin kiinni laitettaessa. Parempi paikka huohotusventtiilille olisi tankin päällä, korkeimmassa kohdassa. Näin huohotusletkua ei joutuisi vääntelemään tankkauksen yhteydessä. Puolustukseksi tekemälleni valinnalle kerron, että asennusta tehdessäni tankki oli jo täynnä bensaa veneenlaskun yhteydessä tehdyn siirtoajon johdosta, enkä halunnut porata täyttä bensatankkia jo ihan kipinävaaran vuoksi. Eikä muovinpalat bensan seassakaan ole hyvä idea. Niinpä asensin letkun irrotettuun korkkiin. Ehkä siirrän joskus, ehkä en. saa nähdä.

Taustateoriaksi kerrottakoon, että huohotusletkun tarkoituksena on ilmastoida bensatankki siten, että ylimääräinen höyrystyvä bensa ei kerää painetta bensatankkiin.Toinen tehtävä on laskea korvausilmaa tankkiin bensan määrän vähentyessä ajon aikana, jottei tankki painu luttuun. Alkuperäinen ilmausruuvi korvattiin letkulla, jotta helposti syttyvä bensahöyry saataisiin johdettua veneen ulkopuolelle, eikä pilssiin aiheuttamaan tulipalovaaraa.

Ilmausruuvin tilalle laitettu huohotusletkun ruuvike. Reikää piti vähän suurentaa poralla.

Huohotusventtiilille löytyi sopiva paikka peräpeilistä muiden läpivientien vierestä. Reikäporalla saa rouhaistua sopivan kokoisen asennusreiän helposti. Kuten aina, ensin pieni reikä paikan tarkistamista varten ja sitten varsinainen asennusreikä ulkoa sisäänpäin. Näin pinta pysyy siistimpänä. tarkista myös, ettei sisäpuolella ole mitään mitä voisi poran terällä vahingoittaa. Esimerkiksi sitä bensatankkia.

Asennusreikä isompien läpivientien välissä.

Huohotusventtiilissä on valmiina kuminen tiiviste, joten massa on tarpeetonta.

Sitten vain huohotusventtiili paikalleen ja kiristysruuvi sisäpuolelta tiukalle. Kiinnitä huomiota venttiilin asentoon. Avonainen puoli alaspäin, ettei sadevesi pääse suoraan sisään ja siten letkua pitkin bensatankkiin. Paikkaa valitessa kannattaa myös katsoa, että venttiili tulee riittävän korkealle vesirajasta ettei aallot pääse heittämään vettä bensan sekaan.

Huohotusventtiiili paikallaan.

Huohotusventtiili sisältäpäin katsottuna.

Sitten vain huohotusletku klemmarilla kiinni venttiiliin.

Huohotusletkua paikalleen laittaessa tulee letkuun tehdä jonkinlainen lenkki ylöspäin venttiilistä, siltä varalta että sadevesi tai aallot kuitenkin pääsevät kaikesta huolimatta osumaan huohotusventtiilliin. Letkun ylöspäin suuntautuva mutka varmistaa sen, ettei vesi pääse letkua pitkin tankkiin. Tästä kuvasta asiaa on ehkä vaikea hahmottaa, mutta letkun voi hyvin tuupata mutkalle kuvassa näkyvään kapeaan koloon, joka on peräpeilin ja sitloodan istuimen selkänojan välissä. (kuvan letku ei siis tässä kyseisessä kolossa ole)

Kun letkut ovat paikoillaan, on aika muljauttaa bensatankki omalle paikalleen. Tässä kohdassa havaitsin että perämoottorin telineen kiinnityspultit olivat niin pitkät, että bensatankki ei mahtunut paikalleen. Ratkaisu: kahden tiellä olevan pultin lyhennys rautasahalla.

Nyt bensatankki mahtuu paikalleen. 

Bensatankki omalla paikallaan.

Kun bensatankki on aseteltu kivasti paikalleen, tulee tankki kiinnittää siten, että kovakaan merenkäynti ei sitä lennähtämään paikaltaan. Käytin sitomiseen kiinnitysliinaa,  jonka ruuvasin ensin toisesta päästä kiinni pitkittäissuuntaiseen laipioon jonka päällä tankki on, sitten lahjapaketti -tyyliin bensatankin ja laatikon välipohjan ympäri ja ruuvilla kiinni toiseen laipioon. Toinen vaihtoehto olisi ollut muissa vastaavissa kohteissa käyttämäni patenttiside, mutta se oli juuri päässyt itseltäni loppumaan joten piti keksiä vaihtoehtoinen ratkaisu.

Tankin sidontaliina ruuvattuna laipioon. Suurella prikalla.

 

Valmis asennus. Sidonta kestää reilumpaakin heiluttelua.          

Kun tankki on tukevasti kiinni, on asennus valmis ja keskellä merta tehtävät tankkaukset historiaa!

Imutyhjennettävän septijärjestelmän rakentaminen, osa 2. Septitankki

Septisarjan ensimmäinen osa käsitteli pääasiassa septijärjestelmiä yleensä, tässä toisessa osassa päästään jo tositoimiin. Käsittelen eri septijärjestelmän osat yksi kerrallaan selkeyden vuoksi, vaikkakin itse rakentelin kaikkia osia hieman lomittain riippuen aina siitä missäpäin venettä olin touhuamassa ja mikä juuri sinä päivänä sujui ongelmitta.

 Aloitetaan septitankista, joka sijoitettiin keulapiikin punkan alle.

Keulapunkan alla on hyvin tilaa.

Keulapiikin alla olevassa tilassa on Viivissä vain kaikuluotaimen anturi ja akku, joka sijäitsee kuvassa näkyvän väliseinän keulanpuolella. Tilaa on runsaasti, joten kannattaa saman tien ottaa reippaan kokoinen säiliö. Mittojen mukaan hitsattu happoterästankki olisi tietysti paras, mutta myös varmaankin kallein vaihtoehto. Budjetin ollessa rajallinen, Viiviin hankittiin keltainen HD-PE -tankki veneilijän verkkokaupasta.Tilavuus 73 litraa, jonka pitäisi kahdella hengellä riittää ihan mukavasti pitkän viikonlopun verran. Samasta paikasta hankitiin myös letkuliitinsarja.

Tämä tankki mahtuu kivasti Avance 245:n keulapiikkiin ja jopa luukusta sisään. Paljon suurempi ei enää mahtuisi. Tankki on kuitenkin niin pitkä että tankki jää kantamaan päistään molempiin laipioihin, eikä kosketa keskeltä tasaista pohja lainkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tankille on tehtävä välipohja jonka päälle tankki saadaan tukevasti kiinnitettyä.

Päädyin tekemään välipohjan vanerista, johon ruuvasin kiinni tukevat jalat paksummasta vanerista jota sattui olemaan käsillä. "Jalkavanerit" on asetettu kolmion muotoon jotta ne tukeutuisivat mahdollisimman pitkältä matkalta pilssitilan tasaiseen pohjaan. En ottanut oikeastaan missään vaiheessa kovinkaan tarkkoja mittoja osista, enemmänkin sahailin sieltä sun täältä tarpeen mukaan tehden välillä sovituksia. Ainut asia jonka mittasin, oli välipohjan korkeus pohjasta, joka asettui 11cm korkeudelle. Tällä korkeudella tankki mahtui vielä kivasti kansiluukun alle ja välipohjasta saatiin mahdollisimman suuri.

Tuommoinen tuli.

Välipohjan ruuvasin kiinni pilssin tasaiseen pohjaan viidellä ruuvilla, pienten patenttisiteestä tehtyjen kulmarautojen avulla. Kolme kiinnityskohtaa takareunassa ja kaksi etureunassa. Koska tila on varsin ahdas, on ruuvien kiinni ruuvaaminen varsin hankalaa. Tee poralla pienet alkureiät lasikuituun, muuten mistään ei tule mitään. Ja koska on syytä käyttää happoteräsruuveja korroosion estämiseksi, ei myöskään magneettipäisestä ruuvimeisselistä ole hyötyä. Jos omistaisi pitkät ja kapeat pinsetit, voisi ruuvien kohdilleen asettelu helpottua, mutta itselläni tällaisia ei ole. Pärjäähän sitä ilmankin.

Kiinnikeraudat.

Välipohja paikallaan.

Sama välipohja keulapiikin laatikkoon johtavan luukun kautta katsottuna.

Seuraavaksi muljautetaan tankki paikalleen välipohjan päälle ja kiinnitetään tiukasti esimerkiksi patenttisiteen avulla.Patenttisiteen sa kireälle ruuvaamalla mahdollisimman määrämittaisen pätkän ensin molemmista päistä kiinni, hieman tankin seinämästä erilleen. Sitten ruuvataan pitkällä ruuvilla yhtä patenttisiteen reikää lähempää patenttiside kiinnivälipohjaan. Tätä toistetaan kunnes side on tarpeeksi kireällä. Pahoittelen kuvan puuttumista ja sekavaa selitystä, toivottavasti edes joku ymmärsi. :)

Patenttisideremmi ruuvattuna kiinni välipojaan. Laitoin näitä kaksi.

Nyt septitankki on paikoillaan ja viimeistään tässä vaiheessa on aika ruuvata kiinni letkuliitinsarja. Koska tilaa ei tankin yläpuolella juuri ole,Pitää sekä imupuoleen että tulopuoleen laittaa 90 asteen kulmapalat. Tässä kohdassa tuli kiroiltua melkoisesti, sillä en meinannut millään saada liittimien päitä osoittamaan samaan suuntaan siten, että liittimet olisivat olleet myös kireällä. Koko ajan toinen osoitti johinkin kummalliseen suuntaan. Halusin kuitenkin liittimet samaan suuntaan koska sekä imu- että tuloputket tulevat tuosta suunnasta ja halusin letkujen vedoista mahdollisimman suorat ja lyhyet toiminnan optimoimiseksi. Lopulta tein toisen kulmaliittimen alle uuden paksumman tiivisteen kumimatosta saadakseni homman toimimaan.

Toinen kiroilun arvoinen asia säiliön suunnittelussa on kansilaipan koko ja siinä olevien reikien paikat. Koska paikat ovat aavistuksen liian lähettä toisiaan, voi liittimet ruuvata vain tietyssä järjestyksessä paikoilleen. Muuten liittimet ovat toistensa tiellä eikä liittimien kiertäminen paikalleen onnistu. Oikea järjestys on (muistaakseni) tulo-imu-huohotus. Jos laittaa mitta-anturin, tulee se kiinnittää ennen huohotusletkun liitintä. No, olihan tankki edullinen, joten kai tämä on siedettävä seikka. Mutta huono suunnittelu on  aina huonoa suunnittelua.

Seuraavaksi laitoin paikoilleen imutyhjennysletkun ja huohotus- eli korvausilmajärjestelmän. Perusperiaate letkujen vedoissa on siis mahdollisimman suora ja lyhyt. Myös jyrkkiä mutkia tulee välttää. Itselleni merkityksellistä on myös mahdollisimman hyvin piilotettu, eli esteettinen lopputulos. Näistä syistä vedin molemmat letkut takaisin pöntön taakse, jossa olevan välitilan kautta kannelle. Letkut kulkevat näppärästi vierekkäin samaa reittiä, joten suunnittelu on helppoa. Ensin huohotusletku:

Välttämätön osa huohotusletkua on aktiivihiilisuodatin, joka on syytä vaihtaa joka vuosi uuteen. Suodattimen tärkeä tehtävä on estää hajupöllähdykset kannelle vessaa vetäessä ja muutenkin, onhan letku kuitenkin se jota pitkin ylimääräinen ilma tulee ulos septitankista. Laitoin suodattimen hyllyn päälle seinälle, jotta siihen pääsisi ensivuonna helpommin käsiksi. Kuten kuvasta näkyy, letkut on katkottu rautasahalla mahdollisimman määrämittaisiksi. Huohotusletkun paksuus on muuten 19mm, joka on suositeltu minimihalkaisija.

Aktiivihiilifiltteri ja porakone. Molemmat välttämättömiä.

Kun suodatin on paikallaan, tehdään kanteen reikä huohotusventtiiliä varten, samaan tapaan kuin pohjaläpivientiäkin tehdessä. Ensin pienennä terällä testireikä ja sitten sopivan kokoisella reikäporalla kannen puolelta itse asennusreikä.

Muista porata kohtisuoraan kannen kanssa.

Kun asennusreikä on tehty kannattaa sovittaa venttiiliä asennusreikään ja tarkastaa tilanne sisäpuolelta.

Ei hyvä. Huono.

Tarkastaessa havaitaan että kannen sandwich -rakenne on niin paksu että kiristysmutterin kierteet ovat kokonaan kansirakenteiden sisällä piilossa joka estää venttiilin paikoilleen kiristämisen. ratkaisuna asiaan on laajentaa reikää sisäpuolelta ja raapia vaahtokerros pois tieltä. Sitten venttiilin voi kiristää suoraan kansikerroksen lasikuituun.

Tee sen kokoinen reikä että kiristysmutteri mahtuu paikalleen.

Kun kaikki seikat on huomioitu, on aika kiinnittää venttiili paikalleen. Reippaasti tiivistemassaa, kunnon kiristys ja venttiili on valmis. Kiinnitä huomiota venttiilin asentoon, eli reikäritilä kohti perää ja ulkolaitaa etteivät keulapärskeet ja kantta pitkin valuva vesi valu suoraan venttiilistä sisään.

Venttiili asennettuna paikalleen.

Seuraavaksi voikin kiinnittää huohotusletkun venttiiliin tuplatuilla klemmareilla ja todeta "huohotusosion" valmiiksi.

Kas näin.

huohotusletkun jälkeen on vuorossa imutyhjennysletkun asennus. Homma menee hyvin pitkälle samalla tavalla kuin huohotusletkun asennus, poislukien tietenkin aktiivihiilisuodatin. Myös kansimuhvi on stydimpi ja kiinnitetään ruuveilla, mutta muuten asennus on hyvin samanlaista. Toinen eroavaisuus on tietysti putken paksuus, joka on 38mm. Tämä on suositusten mukainen minimi.

Imutyhjennysmuhvi ja huohotusventtiili.

Kansireikiä poratessa kannattaa sitten olla tarkkana välikatossa kulkevien sähköjohtojen varalta. Itse meinasin porata poikki keulakajuutan valojen sekä ajovalojen johdot jotka kulkevat pienessä "kourussa" joka on tehty sisäkaton reunaan aivan seinän viereen.

Itse wc-istuimen asennus käsitellään seuraavassa osassa.

Apu sitloodan köysivyyhteihin

Onko sinunkin sitloodassasi kaikki nostimet ja reiviköydet hujan hajan? Kompuroitko jalkojen alla pyöriviin köysikasoihin? Ovatko kaikki köydet keskenään solmussa, etkä enää tiedä mikä on mikäkin köysi? ei hätää, päivän veneenrakennusniksillä saat köydet ojennukseen ja sitloodan siistiksi!

Kaamea köysisotku.

Ota varastolaatikostasi kiilaknaapi, pari rosteriruuvia ja tussi. Mallaile silmämääräisesti sopiva paikka knaapille ja merkkaa ruvien paikat tussilla.

Tuossa olisi varmaan aika hyvä.

 Poraa alkureiät ruuveille akkuporalla ja kiinnitä knaapi paikalleen napakasti. Jos haluat, voit lisätä tipan silikonia tiivisteeksi.

Varo ettet poraa reikää sisään saakka.

Kun kiilaknaapi on paikallaan, ripusta siistit köysivyyhdet knaapiin roikkumaan. Jos köysiä on useita, laita useampi knaapi.

Ja katso, järjestys vallitsee.

Knaapeissa riippuvat köysiniput ovat näppärästi saatavilla tarvittaessa ja muuten poissa tieltä.

Nostimen vaihto osa 2 - köysityöt

Ensimmäinen osa nostimen vaihdosta löytyy täältä.

Kun mastolle on tehty tarvittavat toimenpiteet, on aika käydä käsiksi itse nostimeen. Homma alkaa vanhan nostimen katkaisulla. Katkaistuun vaijeriiin on hyvä laittaa pari kierrosta teippiä ympärille viimeistään katkaisu jälkeen estämään vaijerin rispaantumista. Teipin voi toki pyöräyttää vaijerin ympärille myös ennen vaijerin katkaisua ja katkaista sitten vaijeri teipin kohdalta. Itse en näe tavoilla juuri eroa, jokainen tekee tavallaan.

Leikkaa vanhasta nostimesta pleissattu lenkki veks.

Uusi nostin, 25 metriä 8mm dyneemaa.

Seuraava homma on pleissata vaijerin pää kiinni köyteen jotta uuden nostimen pujottaminen maston sisään onnistuisi helposti vanhaa nostinta apuna käyttäen. Suosittelen tähän hommaan lämpimästi pleissaustyökalua. Se helpottaa hommaa kummasti. Itseasiassa kiinni pleissaaminen on vähän ehkä hätävarjelun liiottelua, pelkällä tiukalla teippaamisellakin varmaan pärjäisi. Nostimiin ei kuitenkaan pujottaessa kohdistu järin suurta vetoa. Pelasin kuitenkin varman päälle sillä jos nostimet pujotusvaiheessa irtoavat toisistaan maston sisällä, on uuden nostimen pujottelu erittäin haastava tehtävä.

Nämä pitää yhdistää.

Pleissaustyökalu on loistava apu tässä hommassa.

Kas näin. Lyhyempikin matka olisi varmasti riittänyt.

Sitten vielä kerros teippiä päälle takertumisien välttämiseksi.

Kun uusi nostin on kiinnitetty vanhaan, on aika kiskoa vanhan nostimen avulla uusi nostin paikoilleen, eli esiin maston juuresta. 

Vanhan nostimen toinen pää, solmittuna maston ympärille.

Hetken nykimisen jälkeen uusi nostin putkahtaa esiin!

Sitten vain teippaukset ja pleissaukset irti. Nyt uusi nostin on paikallaan ja homma alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Enää on jäljellä uuden nostimen yläpään viimeistely joka tehdään rihmaamalla köyden päähän lenkki, jossa on kiinni sakkeli tai muu vastaava kiinnityskilke.

Pujota nostin kiinnityskilkkeen läpi.

Ompele köyden lenkki tiukasti kiinni esimerkiksi purjelangalla.

Kun olet ommellut lenkin tiukasti kiinni, solmi lanka ja katko hännät.

 Seuraava vaihe on rihmaaminen. Tämän vaiheen voisi toki korvata vaikkapa kutistesukalla, mutta mielestäni rihmaamalla tulee kauniimpi lopputulos. Rihmaus vaati hieman sorminäppäryyttä ja on ensimmäisillä kerroilla vaikeaa, mutta homman oppii kyllä tekemällä. Valokuvien otto oli tässä vaiheessa hieman hankalaa, mutta koittakaa kestää. 

Ota purjelankaa reilun mittainen pätkä. Mielummin liikaa kuin liian vähän. Langan kulutus riippuu rihmauksen pituudesta ja käyden paksuudesta. Itse taitoin köyttä ehkä vähän turhankin paljon päällekkäin joten rihmauksesta tuli kenties vähän turhankin pitkä. Pidemmällä taitoksella nostimen rihmaus ainakin kestää, mutta jos kaksin kerroin taitettu nostin ei mahdu taitumaan maston huipun kehrän kautta maston sisään, purje ei nouse ylös asti. Eli liioitellakaan ei kannata.

Tee lankaan lenkki joka on pidempi kuin rihmattava köyden osa. Muista jättää kiinnityskilkkeen puolelle reilun mittainen häntä. Taita lenkki köyden viereen ja ala pyörittää lankaa tiukasti köysien ympärille siten, että jokainen lankakierros tulee aivan edellisen langan viereen. Pidä huoli, että aluksi tekemäsi pitkä lenkki jää myös lankakerroksen alle. Mitä tiukemman paketin saat aikaiseksi, sen parempi lopputuloksesta tulee.

Lenkki ja häntä. Langan pitkä pää lähtee kiertämään ympäri.

Itselläni on tapana pitää pikkurilliä aluksi tehdyssä lenkissä, jotta lenkki ei karkaa mihinkään.

Kun olet saanut pyöritettyä langan koko matkan köyden ympärille, pujota langan pää aluksi tekemäsi lenkin läpi. Varo ettei juuri tiukalle kiertämäsi lankakerokset pääse tässä vaiheessa löystymään. Vedä kaikki ylimääräinen lanka lenkin läpi.

Loppupujotus.

Kun olet pujottanut loppulangan alkulenkin läpi, vedä voimakkaasti, mutta tasaisesti kiinnityskilkkeen puolella olevasta langan hännästä, joka alkuvaiheessa sinne jätettiin. Pitäisi tapahtua seuravaa: Alkulenkki vetäytyy noin puoleenväliin rihmattua aluetta vetäen mukanaan langan, jonka pyöritit köysien ympärille. Tämä lukitsee kierretyn langan paikoilleen estäen koko homman purkautumisen.

Rihmaus pääteltynä.

Langanpäät poikki ja homma on valmis!

Ensimmäistä kertaa rihmatessa voi olla varma, että lanka menee jossain vaiheessa sekaisin ja joutuu aloittamaan alusta. Mutta kun taidon kerran oppii, on siitä paljon hyötyä. Samalla tekniikalla voi kaikkien lenkkien tekemisen lisäksi esimerkiksi estää köysien purkautumisen. katkaisun jälkeen.

Nostimen vaihto osa 1 - Maston kehrät

Viivissä on alunperin aikansa mukaiseen tapaan vaijerilla toteutettu ison nostin. Eli purjeen yläreunaan kiinnitettävä pää on vaijeria, joka sitten jossain vaiheessa matkaa vaihtuu köydeksi josta purjeita nostettaessa saa mukavamman ott een kuin vaijerista. No, jostain syystä Viivin ison nostin on kuitenkin pari metriä liian lyhyt. Esimerkiksi jos yötä vasten ajattelee kiinnittävänsä nostimen ulkolaidan kaiteeseen jottei nostin yöllä kolisisi mastoa vasten, on riskinä koko nostimen häviäminen maston sisään. Koska nostimen köysiosa on muutenkin jo varsin kulahtanut, vaihdettiin isopurjeen nostin uuteen seuraavia työvaiheita noudattaen.

Projektia varten on hyvä varata ainakin seuraavat asiat:
-uusi nostin (~25m)
-pleissaus- ja rihmaustyökalut
-sivuleikkurit / jakoavain
-uusi pylpyränkehrä (kehrät)

Koska vanha nostin on ollut vaijerinostin, on maston huipussa oleva pylpyrän kehrä (siis se pyöreä rissa jonka kautta nostin kulkee) vaihdettava vaijerimallista köysimalliseksi. vaijerimallin kehrän ura on selvästi terävämpi ja syvempi, joka johtaisi köysinostimen ennenaikaiseen kulumiseen. Ja koska uusi kehrä ei maksa edes kymppiä, kannattaa se ilman muuta vaihtaa vaikka vaihtamisessa vähän hommaa onkin. Vaihtaminen on tietenkin helpointa maston ollessa kaadettuna, joka lienee sanomattakin selvää. 

Lukkomutterit ovat kiinni maston sivuilla näkyvissä taivutetuissa pulteissa.

 
Ensimmäinen tehtävä on vanhan kehrän vaihto, jonka suorittamiseksi täytyy irrottaa maston huippu. Tämä tapahtuu irrottamalla kaksi suurta lukkomutteria ja nostamalla maston huippu irti, nostimen ja puominkannattimen varaan roikkumaan.

Hämähäkkejä, männynkäpyjä ja oravannahkoja maston täydeltä...

Kas näin. Maston huipun voi toki myös pujottaa nostimista irti.

 
Seuraava homma on irrottaa vanhat kehrät paikoiltaan. Jos kehrät ovat kiinni lukkotapin ja sokan avulla, homma on helppo. Jos taas ei, kuten minun tapauksessani, niin joutuu askartelemaan aika paljon enemmän. En tiedä miten Avancen laita yleensä on, mutta ainakin Viivissä lukkotapin tilalla oli alumiinista ja kuparista valmistettu, jonkinnäköinen kiilattu tappi, jonka irroittaminen ei lyömällä onnistunut vaikka kuinka olisi käyttänyt lyöntituuraa ja vasaraa. Lopulta päätin sahata tapin poikki kehrien molemmilta puolilta ja vasaroida jäljelle jääneet nysät irti tapin rei'istä.

Uudet kehrät ovat paikoillaan.

Sitten vain uudet kehrät vanhojen tilalle. Kiinnitys lukkotapilla, jotta vaihtaminen olisi vastaisuudessa helpompaa, jos vaihtoon joskus tarvitsee ryhtyä. Ole tarkkana kun laitat kehriä paikoilleen, etteivät nostimet mene jostain väärästä välistä. ja aiheuta myöhemmin ongelmia. Uudet kehrät ovat jonkin verran,  noin 1,5mm, vanhoja leveämmät. Tämä johtaa siihen että aikaisemmin kehrien välissä ollut kapea vesivanerinkappale ei enää mahdu paikoilleen. Tämä taasen voi johtaa siihen, että nostimet sotkeentuvat toisiinsa helpommin. Koska toinen nostin on itseasiassa puomin kannatin, jota ei juuri tule edestakaisin kiskottua, en usko välipalan puuttumisen johtavan kovinkaan suuriin ongelmiin. Tämä selvinnee lopullisesti kesän mittaan ja jos ongelmia esiintyy niin syksyllä sitten rakennellaan asiaan ratkaisu.

Sitten vain maston huippu uudelleen kasaan ja mutterit kireälle. Tuo kuvassa oleva metallinen lenkura on Windexin kiinnitysjalka. Tässä vaiheessa voi halutessaan kiinnittää Windexinkin, mutta suosittelisin Windexin kiinnittämistä vasta viimetingassa ennen maston nostoa. Näin voi minimoida herkän mutta kohtuullisen arvokkaan laitteen vaurioitumisriskiä.

Kehrät on vaihdettu!

Seuraava vaihe on itse nostimen vaihtaminen.