Viilun kiinnittäminen:
Uusi viilu kiinnitetään luukkuun kontaktiliimalla. Yleisim merkki lienee Bostik joka toimii ihan kivasti. Bosa on kuitenkin venyvää ja levittyy aika nihkeästi. K-raudasta käteeni osui purkillinen geelimäistä kontaktiliimaa Tikkurila Tixo, jonka levittäminen siveltimellä oli suorastaan nautinnollisen helppoa. Ennen kontaktiliiman levittämistä kannattaa kehys suojata esimerkiksi maalarinteipillä suurimpien liimatahrojen välttämiseksi. Kontaktiliima kannattaa levittää tarkasti molemmille liimattaville pinnoille jotta viilu tarttuu joka kohdasta kunnolla kiinni alustaansa. Näin liimauksesta tulee kestävä eikä viiluun jää irtonaisia kohtia joista rispaantuminen pääsisi alkuun.
Tarkkasilmäiset huomaavat että viilun ja luukun välissä on voipaperi. Kun kontaktiliima on kuivunut kunnolla, asetetaan kiinni liimattava viilu voipaperin avulla kohdalleen. Ilman voipaperia kohdistaminen on varsin hankalaa kontaktiliiman tarttuessa välittömästi kiinni alustaan. Ja koska viilu on herkkää halkeamaan, olisi siirtäminen tahattomien liimaantumisten jälkeen vaikeaa.
Kun kohdistus on tehty, aloitetaan viilun kiinni prässääminen toisesta reunasta voipaperia vähän kerrallaan välistä pois vetäen. Samalla viilua tulee valssata kiinni alustaansa reunaa kohti edeten, mielellään samaan suuntaan voipaperin kanssa liikkuen. Kaikki ilmakuplat olisi hyvä saada poistettua viilun alta. Hommaa voisi verrata vaikkapa korjan päällystämiseen kontaktimuovilla. Apuna valssaamisessa on hyvä käyttää jotakin pyöreäreunaista palikkaa. Vaikkapa vaimon kaulinta jos ei muuta työvälinettä satu kohdalle. Omaan käteeni sattui vanha kalustevahapurkki joka ajoi asian.
Kun viilut ovat kunnolla kiinni oikeilla paikoillaan, on aika poistaa kaikki maalarinteipit ja ihastella omien kätten jälkeä hetkinen. Kun ihastelua on jatkettu riittävä aika, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Vaihe 3. - Lakkaus
Tämä vaihe on selvää ja helppoa hommaa. Purkki laadukasta, veneoloihin sopivaa lakkaa, esimerkiksi Tikkurila Unica Super. Otin mallin "kiiltävä". Kunnollinen lakkasivellin on myös hyvä hankinta, sillä huonosta siveltimestä jää enemmän jälkiä lakkapintaan. Lakkapurkin ohjeita seuraamalla saa mahtavan lopputuloksen. Myös minun tekniikallani, eli (lakkaa pintaan ja that's it!) saavutetaan varsin hyvä lopputulos. Eli jätin kaikki ohennukset ja välihionnat pois, vaikkakin hintana on aavistuksen epätasaisempi lakkapinta.
Pari vinkkiä lakkaukseen:
1. Monta ohutta kerrosta on parempi kuin yksi paksu. Lopputuloksena tasaisempi pinta vähemmillä valumilla.
2. Käytä pitkiä siveltimenvetoja koko matkan laidasta laitaan. Selviät vähemmillä siveltimenjäljillä.
3. Sudi lakka puun syykuvioiden suuntaisesti. Näin mahdolliset siveltimenjäljet eivät erotu niin selvästi syykuvion ansiosta.
4. Korota lakattava esine suojapapereista esimerkiksi tuikkukynttilöillä. Näin vältyt kiinni liimaantuneilta hesarinsivuilta ja kirosanoilta.
Kun lakkakerroksia on riittävä määrä, alkaa homma olla paketissa. Minulle riitti 3 kerrosta lakkaa, tällä määrällä saatiin kaikki kolot täyteen lakkaa, sekä (riittävän) tasainen pinta. Kannattaa muistaa että lakan lopullinen kuivumisaika on jopa 3 viikkoa. Tänä aikana lakkakerros on vielä varsin altis kolhuille. Eli varovaisuutta suositellaan
Projekti on jo loppusuoralla. Enää tarvitsee leikata viiluun kolo alussa irroitetulle ilmastointihelalle ja ruuvata lukko ja ilmastointiritilät takaisin paikoilleen. Jos olet päässyt tänne saakka, voit onnitella itseäsi hyvin tehdystä työstä. Tämä viimeinen vaihe on itseltäni vielä tekemättä, joten kuva valmiista lopputuloksesta lisätään luultavasti viikonlopun aikana.
Tässä vielä kuva valmiista ovesta. Omasta mielestäni lopputulos on varsin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti