"Oikeaoppinen" pressun viikkaus.

Seuraavalla oppitunnilla käsitellään talvisäilytyspressun viikkauksen saloja. Tapoja on monia, alla minun tapani. Perusteet käsitellään lopussa.




Ensimmäiseksi kuiva ja "puhdas" pressu levitetään tasaisesti maahan siten että venettä vasten tuleva puoli on maata vasten. Märkää pressua ei kannata viikata homehtumisvaaran vuoksi.

 Seuraavaksi molemmat pitkät sivut taitetaan keskisauman kohdalle, kas näin. Viimeistään tässä kohdassa kannattaa solmia pressun kulmiin pidemmät narut. Tämä tulee helpottamaan pressun levittämistä syksyllä.
  

Ja sitten toinen taitos, edellisen tapaan, pitkät sivut keskisaumaan. Mallisuoritus alla.
 

Jos kyseessä on varsin suuri pressu, voi tehdä vielä kolmannenkin taiton. Minulla ei ole tapana.
Sitten pressu rullataan napakalle paketille. Kas näin.
 

 Lopuksi rulla solmitaan kiinni toisen pään kulmissa olevilla naruilla, vapaavalintaisella solmulla. 

Ja nätti kevätkääryle on valmis varastoon vietäväksi.

Ja lopuksi lupaamani perusteet:

1. Pressun saa siististi pieneen tilaan ja napakkaa rullaa on helppo käsitellä.
2. Kun pressun viikkaa aina samalla tavalla, tietää syksyllä miten se on viikattu.
3. Syksyllä pressun levittäminen veneen päälle on helppoa. Riittää kun nostaa kääryleen telineen kurkihirren päälle, rullaa auki ja vetää kulmaan sidotuista naruista. Viikkaustavasta johtuen pressun keskikohta on rullan keskikohdassa, eli aina keskellä venettä. Näin viikattuna pressu myös oikeasti aukeaa nätisti kun kulmissa olevista naruista vetää.

Vesillelasku lähestyy!

Kevät on edennyt ja Viivi alkaa olla laskukunnossa. Tänä keväänä ei tullut tehtyä suurempia projekteja, joten koitan kirjoitella rästijuttuja valmiiksi.

Perusmeiningillä siis on menty. Pressut pois, pressuteline purkaen. Pesu sisältä ja ulkoa. Sisältä suihketolulla ja ulkoa painepesurilla. Painepesurilla lähti ankkuriboksin sisustakin hienosti puhtaaksi. Uskoisin että boksi on ollut yhtä puhdas viimeksi uutena.

Viikonloppuna kevätkeli helli veneenkunnostajaa oikein tosissaan. melkein kolmatta kymmenettä lämmintä ja aurinko paistoi. Toivottavasti samanlaista keliä riittää vielä kesällekin!

Purjehtiminen pienen lapsen kanssa.

 Perhepurjehdus muuttuu huomattavasti kun miehistöön lisätään pieniä ihmisiä. Toinen aikuisista on pitkälti sidottu lapseen joka johtaa yksinpurjehduksen määrän kasvuun. Samalla päivämatkat luonnollisesti lyhenevät ja yöpymispaikat tulee valittua hieman tarkemmin tarjolla olevien fasiliteettien mukaan. Ei kuitenkaan ole  mitään suurempaa syytä lopettaa seilaamista vaikka jälkikasvua olisikin kyydissä. Asiat täytyy vain suunnitella entistäkin tarkemmin.

Alla muutamia jippoja joita on kokeiltu, osa hyviä, osa ei niin hyviä. Ideoita saa vapaasti lainata ja soveltaa. Jos olet itse keksinyt jotain helpottavaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

 Alle vuoden ikäinen joka ei vielä osaa seistä, kulkee näppärästi lattialla kunhan hieman katsoo mitä muuta lattialla on ja varmistaa että mitään tavaraa ei pääse putoamaan pikkumatruusin päälle.

 Samaa lattiallamakaamistaktiikkaa voi hyödyntää myös sitloodassa. Ainakin satamaolosuhteissa. Seilatessa tapahtuu istumalaatikossa niin paljon enemmän että kannattanee pienimpien pysyä poissa jaloista. Sateenvarjosta saa näppärän päivänvarjon jos varsinaista puomitelttaa ei satu olemaan. Ja viltistä voi sellaisenkin improvisoida.

  

Varsinainen purjehtimisesta nauttiminen on tietenkin myös pienimpien oikeus. Itse ratkaisin asian kiinittämällä sitloodan reunaan vanhan fillarin turvaistuimen. Istuin on kahdella ruuvilla kiinni sitloodan seinässä (lapsen kantapäiden takaa) sekä remmeillä varvaslistassa ja kaiteessa. Tässä "päälliköntuolissa" jaksoi katsella maisemia pidempäänkin. Kiinnittämisessä kannattaa pitää huoli siitä että tuoli ei jää köysistön tielle. Tämä jakkara tuli vahingossa hieman liian eteen joka hankaloitti skuutin kiinnittämistä kiilaknaapiin. (kuvassa tuolin edessä)

 Päiväunia täytyy myös ottaa. Vaihtoehdoista helpoin on tietysti keulapiikki. Auton tavaraverkosta saa näppärästi tekaistua kevyen verkon oviaukon eteen hidastamaan heräämisen jälkeistä liikkeellelähtöä. Ja tietysti tuomaan turvaa sängystäputoamisen varalle.

 

Samalla periaatteella tietysti saa tehtyä "myrskypunkka-pinnasängyn" myös sivupenkille. Kuvan konstruktio ei ollut kovin hyvä.  Perinteisempi pitkällä vaakapuulla ja venymättömästä köydestä tehdyllä verkolla oleva olisi tukevampi ja kestäisi seisomaan nousevan yksivuotiaan nojaamista. Tämä ei kestänyt. Perustelen kokeilukonstruktiotani ajatuksella nopeasti irrotettavasta ja kiinnitettävästä konseptista joka toimisi öisin pinnasänkynä. Tämä ei toiminut, joten sain itse nukkua salongin puolella pikkumiehen mennessä keulaan nukkumaan äitinsä kanssa...

 Kesää odotellessa!

Veneen tiikkikannen kunnostus ja kuinka se tehdään

Kevät tulee ja veneilykausi lähestyy. Esittelyssä projekti viime keväältä. Kirjamisessa on näköjään "hieman" viivettä meikäläisellä....

Veneen tiikkikannen kunnostus ja kuinka se tehdään.

s/y Viivissä ei ole tiikkikantta, mutta sitloodan penkit on päällystetty tiikkirimoilla. Vuosikymmenten aikana tiikit ovat kuluneet ja saumausmassat kovettuneet. Myös ruuvit nousevat listoista esiin. Ulkonäöllisesti tiikit vielä menisivät jokusen vuoden, mutta ongelmaksi on muodostunut kannen läpi pääsevä sadevesi. Reippaamman sadekuuron jälkeen pilssissä on pari litraa vettä, josta reippaasti suurin osa tulee tiikkien kohdilta. Päätin siis laittaa asian kuntoon.

Vuotojen ratkaisemiseksi oli oikeastaan 3 vaihtoehtoa.

1. Uusia koko tiikkikansi uudella puulla
2. Vaihtaa tiikin tilalle moderni pinnoite
3. Kunnostaa vanhat tiikit perinpohjaisesti

Ensimmäinen vaihtoehto olisi tuottanut uuden tiikkikannen, joka olisi kestänyt kymmeniä vuosia eteenpäin. Uusien rimojen tekeminen vanhojen perusteella ei olisi ollut ylitsepääsemättömän vaikeata. Hyvinä puolina olisi ollut myös purkamisen nopeutuminen koska vanhoja tiikkejä ei tarvitsisi sääliä niiden päätyessä kuitekin roskalavalle. Huonona puolena on tiikin hinta. Uudet rimat olisivat tulleet maksamaan 400-500 euroa, rippuen hieman toimittajasta ja laadusta. Tähän tietty liimat päälle, 100-200€. Lisäksi tiikki on jalopuu, jonka hankkiminen on eettisesti hieman arveluttavaa sademetsien säilymisen näkökulmasta. Toki sertifioituakin tiikkiä on saatavilla, mutta sellaisen etsiminen on työläämpää ja kalliimpaa.

Toisena vaihtoehtona olisi moderni pinnoite, eli tiikkijäljitelmä. Näitä on useita merkkejä, esimerkkinä mainittakoon Deck-King. Materiaalit ovat vuosien varrella kehittyneet huimasti. Hyvinä puolina asennuksen helppous ja vaivattomuus. Keinotiikki on myös helppohoitoisempi kuin puukansi, sekä kierrätysmateriaaleista tehtynä voi olla jopa kokonaisarvioinnissa ekologisempi ratkaisu kuin uuden puukannen asennus. Hinta menee aika samoihin, 500-700€ liimoineen kaikkineen. Tilasin muutaman esitepalan, joiden tuntuma ei kuitenkaan ollut minua miellyttävä, joskaan ei huono.

Kolmas vaihtoehto onkin sitten edullisin, ekologisin ja ehdottomasti työläin. Eli uudistaa tiikkiosat täysin, kierrättämällä vanhat tiikit takaisin. Näin säästetään sademetsää koska ei tarvitse kaataa tiikkipuuta, öljyä koska ei tarvitse tehdä PVC -tiikkijäljitelmää ja rahaa koska ei tarvitse ostaa kuin liimat ja hiomapaperia. Mutta vaivaa ei säästy sillä rimat täytyy saada irti ehjinä, hioa ja liimata takaisin. rimat olivat noin 5mm paksut, joten hiomavaraa oli vielä kohtuullisesti. Tarkalla hiomisella selvisin noin 1mm ohennuksella, eli rimapaksuudeksi jäi vielä 4mm. Tämä riittää, mutta ensikerralla rimat on jo pakko vaihtaa.

Eli tuumasta toimeen:

Kuten pidempään lukeneet jo varmaankin tietävät, omaan kohtuulliset perustiedot puunkäsittelystä ja reippaasti siviilirohkeutta kokeilla erilaisia asioita. Tämäkin projekti alkoi siis tiedonkeruulla. Yritys nimeltä Sika tarjoaa hyviä työohjeita joiden soveltaminen auttoi pitkälle. Myös muuta internetmateriaalia ja muiden vastaavia projekteja tuli ihmeteltyä useampi ilta ennenkuin uskalsin lähteä kokeilemaan yhdellä penkinkannella miten äijän käy.

Aloitin siis irroittamalla yhden penkin ja tuomalla sen kotiin. Muutaman päivän kuivumisen jälkeen numeroin listat ja piirsin listojen sijoituksista karkean kartan helpottamaan oikean järjestyksen löytymistä takaisinliimausvaiheessa. irroitin tiikkilistat yksi kerrallaan käyttämällä terävää mattopuukkoa ja katkoteräveistä, jolla yletyin viiltämään auki tiikkien allaolevaa massaa hieman paremmin. Ruuvit otin tietenkin irti jo ennen teräaseen esiinkaivamista. Yllätyin kuinka helposti listat loppujen lopuksi irtosivat. Voin aika luottavaisin mielin luvata että huolellisella työskentelyllä listat saa irti siististi ja ehjinä. Aikaa listojen irroitteluun kului jotakuinkin tunti. Loppua kohti homma selvästi nopeutui kun tekniikka alkoi olla hallussa ja kokemusta kertyi hiljalleen.

Tiikkilistojen hionta työn alla

Kun kaikki listat oli irti, siklasin ja hioin listat kaikilta pinnoilta siisteiksi. Tiikkiä hioessa kannattaa muistaa että tiikin hiontapöly on epäterveellistä keuhkoille, joten hengityssuojain ei ole liioittelua. Kannattaa pitää myös huoli siitä että muistaa siirtää listojen järjestysnumerot hionnan ajaksi listojen toisellekin puolelle. Samalla vauhdilla hioin myös luukun pinnan johon listat kiinnitetään. Ennen hiomista teippasin hiottavan alueen reunat jotta en turhaan raapisi pintaa rikki rimoitettavan alueen ulkopuolelta. En myöskään hionut kaikkea massaa pois luukusta, vaan vain sen verran että sain alustan tasaiseksi ja irtonaiset massat pois. Ennen liimausta pyyhin kaikki liimattavat pinnat asetonilla rasvan ja viimeistenkin hiontapölyjen poistamiseksi.

Riittävä puhtaustaso on saavutettu.

Seuraavaksi levitin sikamassan (tässä tapauksessa kädessä oli valkoista) karkealla uralastalla koko kannen alueelle. Sitten rimat paikoilleen kevyellä sormipainolla ettei kaikki massa pursua rimojen alta heti pois. Työstämisaikaa on riittävästi ettei tarvitse hosua.

Tarkasti paikoilleen asetellut rimat.

tasainen puristus betonisäkeillä jotka sattuivat lojumaan sopivasti vieressä. 

liimamassan kuivuttua on saumauksen vuoro. Tähän tarkoitukseen on tietenkin oma Deck Caulking -massansa. Käytin sikaa, mutta käsittääkseni ---teman kama tulee samoilta tehtailta. Varmaksi en kuitenkaan väitä. Saumamassaa levitellessä suulake tulisi pitää uran pohjassa ja täyttää ura ikäänkuin alhaalta ylöspäin. Näin voi varmistaa ettei saumoihin jää kuplia. Saumat pitää myös "ylitäyttää" koska massa kuivuessaan vetäytyy hieman kasaan. Nämä ylimääräiset tasataan sitten massan kuivuttua.

Päätin kokeilla josko teippaaminen auttaisi ylimääräisen massan poistamisessa.

Ylitäytin aika reippaasti jonka jälkeen siloittelin hieman massaa sormella.

Massan ollessa vielä märkää rapsuttelin maskiteipit pois. Sottaista puuhaa, eikä sitten osoittautunut edes kovinkaan käteväksi lopputuleman kannalta. Ylimääräisen massan joutuu kuitenkin hiomaan pois, joten samalla vaivalla nauhakoneella olisi hionut vähän enemmänkin massaa, verrattuna siihen aikaan jonka tussasin maalarinteipin kanssa.

Teipit poistettuna.

Jäljellä oli vielä vanhojen ruuvinreikien sulkeminen. Ruuvejahan tähän konstruktioon ei tule, liimamassa pitää kyllä listat kiinni. Ruuveista jäisi vain ylimääräisiä reikiä. Vanhat reiät ovat kuitenkin tukkeutuneet liimamassalla listojen liimausvaiheessa.

Vaihtoehtoja on kaksi. Joko tapittaa tiikkitapeilla jokainen ruuvinreikä ja sahata sitten tappisahalla tasoon, tai laittaa samalla saumausmassalla umpeen myös ruuvinreiät. Lopputuloksessa eroa on lähinnä ulkonäössä. Päädyin jälkimmäiseen.

Massa ruuvinreikiin.

Kansi hionnan jälkeen.

Homma alkaa olla valmis. Jäljellä on enää käsittely. Taas astun kiistellylle osa-alueelle. Vaihtoehtoja on kolme, lakkaus, öljy, tai ei mitään. Lakkaus on minusta huono vaihtoehto. Puu menettää luontaisen tuntuman eikä lakat tahdo oikein pysyä öljyisen puun päällä vuosia. Tämä lienee yleisesti hyväksytty näkemys koska en ole koskaan nähnyt lakattua tiikkikantta. Mahonkiveneet on sitten erikseen.

Monen mielestä tiikki on parhaimmillaan harmaannuttuaan auringossa ja suolavedessä. Tiikkihän muodostaa luonnostaan pintaan kerroksen joka kestää hyvin rasitusta. Tiikin voi myös öljytä, joka on minun valintani. Perusteet: Öljyämällä puun syyt turpoavat ja sulkeutuvat joka johtaa parempaan vedenkestävyyteen. Samalla puu saa kauniin kiillon ja syvemmän värin. Tietty öljyäminen tulee uusia pari kertaa kaudessa tuloksen säilyttämiseksi, mutta vaiva ei ole näillä neliömetreillä suuri. Listat osoittautuivatkin aika kuiviksi ja janoisiksi päätellen siitä määrästä öljyä joka niihin hupeni. Luulisin että seuraavilla kerroilla öljyä kuluu maltillisemmin.

Öljytyn ja öljyämättömän puun eron huomaa selvästi jo työn aikana.

Lopputuloksena on öljyn jälkeen kauniisti kiiltävä pinta.

Paikalleenasennuksen jälkeen on hyvä ottaa yksi kuva ihan vertailun vuoksi. Käsi ylös kaikki jotka erottavat kunnostetun osan muista!

Vinkki: Löytyy veneen oikealta kupeelta.

Kokonaisuutena arvioiden helppo, mutta hieman työläänpuoleinen projekti. Jos käytössä olisi joku sähkötyökalu jolla listat voisi irroittaa niin vaiva olisi paljon pienempi. Seuraavaksi muiden luukkujen kimppuun. (olettaen ettei vene vaihda omistajaa ennen sitä. )

s/y Viivi on myynnissä.

Halukkaille tiedoksi että Viivi on päätetty myydä hyvään kotiin. Suurimpana syynä on miehistön ajanpuute. Vaikkakin vene on perhemiehistöllä helposti purjehdittava ja asuttava, on purjehdukseen käytettävissä oleva aika kuitenkin tällä hetkellä erittäin kortilla. Näin ollen Viivi myydään hyvälle omistajalle ja perheeseemme hankitaan uusi pursi sitten kun sen aika tulee. Alla linkki myynti-ilmoitukseen, lisätietoja saa kyselllä jos kiinnostuit! P http://www.nettivene.com/purjevene/avance/528812

Sähköremontti, osa 2.

Seuraa sähköremontin osa 2.

Purkamisesta ei ole paljoakaan sanomista, periaatteessa kiskoin kaikki johdot pihalle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Säästyneet kaapelit olivat:

1. akkukaapelit
2. aurinkopanelin kaapeli (ensimmäinen metri panelilta, eli sisätiloihin asti)
3. sisävalojen johdot (noin metri valaisimelta)

Syynä kyseisten kaapelien uudelleenkäyttöön on asennuksen helpottaminen ja kyseisten kaapelien hyvä kunto. En nähnyt syytä uusia ehdoin tahdoin hyväkuntoisiakin kaapeleita. Etenkin kun 35mm^2 kaapeli ei ole aivan ilmaista. Lisäksi pääkatkaisija säästyi. Muuten kaikki sähköjärjestelmään liittyvät osat vaihdettiin uusiin, valaisimia lukuunottamatta.

Puoli jätesäkillistä roskisvalmista johtoa purkamisen jäljiltä.

Suunnitelma tulevasta asennuksesta oli kirkkaana mielessä. Uusi sulaketaulu ja muut tilpehöörit sijoitettaisiin vasemmanpuoleisen pistopunkan takaseinään, jääkaapin taakse. Siellähän se vanhakin sulaketaulu oli ollut. Asennus sai alkunsa pääkatkaisijan uudelleensijoittamisesta. Uusi paikka on saman pistopunkan kölinpuoleisella seinustalla, sitloodan lattiatason alapuolella. Perusteet uudelle sijoitukselle: Paikkaan pääsee helposti käsiksi, kytkimen asennon näkee kuitenkin heti. Seinän alareunaan siksi että kaikki kytkennät tehdään taustapuolelle, jonka tulee jäädä lattialuukun taakse.

Ensin pienellä terällä kohdistusreikä katkaisijalle, sitten suuremmalla varsinaiselle kytkimen karalle.

Kun kytkin on suorassa, taustapuolelta reiät kiinnityspulteille.

Ja pääkytkin on paikallaan.

Sulaketauluksi kannattaa valita venekäyttöön tarkoitettu malli, jossa on kunnon kiinnitysruuvit + ja - -navoille. Etenkin kunnon miinusnapa on hyvä olla niin erillistä maadoituskiskoa ei tarvitse asentaa. Venemallin sulaketauluissa on muutenkin otettu huomioon veneiden erikoisvaatimukset materiaaleissa sekä koteloinnissa. Valitsemassani (siis siinä jonka sain lahjoituksena isältäni) mallissa on mahdollisuus jakaa kytkettävät laitteet kahteen ryhmään, joka on oleellista jos veneessä on kaksiakkujärjestelmä. Viivissä ei ole, mutta onpahan valmiiksi taulussa kapasiteettia jos joskus tulee asennettua erilliset hupiakut.

sulakeboksi, vasemmalle kytketään +, oikealla on paikka - -johtimille.

Kaapelinvetojen kannalta on helpompaa jos kaikki kiinteästi asennettavat laitteet ovat paikallaan ennen kaapelivetoja. Tällöin johdoista on helpompi tehdä suoraan määrämittaisia.

Sulakeboksi ruuvattuna paikalleen.

Sulakeboksin viereen asensin aurinkopanelin lataussäätimen. Lataussäätimen tarkoitushan on alentaa aurinkopanelin antama jännite akulle sopivaksi, estää akun ylilataaminen sekä estää sähkön vuotaminen akusta panelille yöaikana. Viivissä ei aiemmin ollut lataussäädintä vaan ainoastaan diodi estämässä sähkön takaisinvirtausta.

Lataussäätimen olisi voinut asentaa myös akun lähistölle piiloon sillä laitteeseen ei tarvitse koskea. Ainoa toiminto on vihreä LED, joka kertoo lataako paneli akkua vai ei. Lataussäätimen kytkeminen on yksinkertaista. Ensin akun johtimet kiinni, (pääkytkimen ohi, jotta paneli lataa vaikka päävirta olisi poikki) sitten panelin johtimet kiinni. Kipinöinnin vähentämiseksi kannattaa aurinkopaneli peittää ennen kytkentää. Samalla pienenee sähköiskun vaara.

Phocos -lataussäädin

Kaapelivedoista en juurikaan ottanut kuvia, koska en usko niiden juuri tuovan lisäarvoa. Pyrin vetämään kaikki johdot suoraan kytkettävältä laitteelta määrämittaisena sulakeboksille saakka. Ainoat johtimen jatkot / haaroitukset tulivat vessan välikaton sisälle, josta jaoin sähkön sisävaloille, sekä aurinkopanelin johtimiin katon sisälle, koska en halunnut avata katon läpivientiä johdon vaihtamista varten. Molemmat jatkot ovat kuitenkin kuivissa sisätiloissa, joten en usko abicoliittimien aiheuttavan jatkossa ongelmia.

Akulta tuleva plusjohdin kytketään pääkatkaisijan kautta sulakeboksin plussaan. Sähkölaitteiden plussat tulevat sulakkeiden viereen ja miinukset sulakeboksin miinusnapaan joka on kaikille laitteille yhteinen. Sulakeboksin miinusnapa tulee suoraan kiinni akun miinusnapaan. Erillistä maadoitusta ei mielestäni tarvita koska Viivissä ei ole sisäkonetta. Näin sähköjärjestelmä jää niinsanotusti kelluvaksi, samaan tapaan kuin autojenkin sähköjärjestelmät.

Jos mahdollista, kannattaa vanhoja johtoja hyödyntää vetolankoina uusien johtojen pujottamisessa. Tämä tapahtuu teippaamalla uusi johto kiinni vanhan johdon päähän ja vetämällä. Samoin, jos samaan putkeen on tulossa useampia johtoja, kannattaa kaikki johdot vetää samalla kerralla. 

Sähköteippi pitää yllättävän hyvin kun sitä kierittää 5-10cm matkalle.

Kansiläpiviennin uusimisessa ei ole mitään ihmeellistä, vanha pois ja uusi tilalle samoihin ruuvinreikiin. Ennen kiinnittämistä tietty pitää puhdistaa pinttynyt lika pois tiivisteen alta.

Puhtaus on puoli ruokaa.

Liittimen toinen pää tulee maston johtoon.

Sitten vielä volttimittari kiinni ja homma alkaa olla valmis. Bilteman mittareista mainittakoon että venekäyttöön tarkoitetut Bilteman mittarit tulevat Weman tehtaalta. Kyseessä on aika tarkka kopio. Eli jos kokee että Weman venemittarit ovat riittäviä, voi myös harkita viidenkympin säästöä ja valita kopion. Jos mittarin elinikä jääkin vain vaikkapa kahteen vuoteen, saa Weman mittarin hinnalla kuitenkin 5 bilteman mittaria. Mutta kaikki tekevät omat ratkaisunsa.

Valmis.

Lopuksi tiety testataan että kaikki laitteet toimivat kuten pitääkin ja että asennus näyttää kokonaisuudessaan hyvältä.

sähköremontti osa1. Lähtötilanne.

Jo pitkän aikaa olin katsellut Viivin sähköjärjestelmän kuntoa ja ollut sitä mieltä että asialle tarvitsee tehdä jotain. Päätös uusinnasta oli ollut mielessä jo kaudella 2012, mutta toteutus venyi kuitenkin keväälle 2013. Sähköremppa oli perusteellinen. Otin jotakuinkin kaikki johdot ulos ja laitoin uutta tilalle. Osa hyväkuntoisista kaapeleista kierrätettiin takaisin kuntotarkastuksen jälkeen, näitä olivat sisävalojen johdot ja päävirtakaapelit.

Tämä ensimmäinen osa sähkörempasta esittelee lähtötilanteen muutamalla kuvalla. 

Maston juurella oleva läpivienti koneajovalolle. Tiivisteet aika valmiit eikä kontaktia hapettuneista pinnoista saatu.

Pääkatkaisija, sitlootan penkin alla. Hankala paikka, älä kysy mitä nuo kaikki johdot ovat.

Tämänhetkinen maasähköjärjestelmä. Kiinteä asennus luvassa kunhan ehdin.

Koko järjestelmä on maadoitettu pääkatkaisijasta maihin. Syy on minulle epäselvä, kun ei Viivissä ole sisäkonetta.

Volttimittari, ei näytä varsinaisesti jännitettä, mutta toimii sen verran että näki onko sähköt päällä vai ei.

Alkuperäinen sulaketaulu ja nollakisko. Ei mitään hajua mikä johto menee minnekin.

johtokytkentöjä istumalaatikon vasemmalla reunalla, penkin kannen alla.

Johtospagetti kaiun ja entisen (toimimattoman) lokin takana.

Kytkentärasia vessan takaseinällä. Suurin osa johdoista liittyy sisävaloihin.

Tässä siis lähtötilanne josta toimivaa ja luotettavaa sähköjärjestelmää rupesin askartelemaan. Toimenpidelistalla oli pääkatkaisijan siirto, hapettuneiden johtojen ja kytkinten vaihto sekä sulaketaulun ja volttimittarin uusiminen. Perusperiaatteina oli mahdollisimman vähäinen jatkoliitosten teko, esteettisyys ja yksinkertaisuus.