Vesillelasku lähestyy, valmistelut etenevät!

Kevät on jo pitkällä ja Rajasaaren telakan veneiden määrä vähenee jatkuvasti kun kipparit laskevat veneitään vesille. Viivin kohdalla on ollut kevään aikana paljon tekemistä, mutta hommat ovat edenneet mallikkaasti ahkeran uurastuksen ansiosta! Kelitkin ovat suosineet auringon helottaessa ja lämpötilan huidellessa kahdenkymmenen hujakoilla!

Rajasaari, hieno paikka, vielä hienompi keli!

Edellisen parin viikon aikana on ehditty korjaamaan gelcoatvaurio joka oli telakoinnin aikana päässyt syntymään. Maston tuenta tuli valmiiksi, patjat, lattiat ja luukkujen kannet on nosteltu paikoilleen ja sisusta on imuroitu ja muutenkin siivottu. Keulahytin lämpö- ja äänieristystä on parannettu, joskin toistaiseksi vain toiselta kupeelta. Nimitarratkin on uusittu, joten Viivi alkaa olla jo veneilykunnossa!

Koska vesillelaskupäivä lähestyy kovaa vauhtia ja Viivi on uusi vene seurassa, oli myös runkokatsastus agendalla. Tämän "koettelemuksen" vedenalaisen osan Viivi läpäisi mallikkaasti ja moitteitta uusittujen pohjaventtiilien ja korjattujen kylkien turvin. Kölin reunat ja pohja ovat kunnossa, eikä pohjakosketuksiin viittaavia pehmentymiä löytynyt kölin edestä eikä takaa. Peräsimen alalaakerissa on hieman klappia, mutta rakenne on vahva. Ehkäpä tuokin tulee joskus korjattua kun muut asiat alkavat olla kohdallaan. Kokonaisuudessaan katsastuksesta ja viimeisestä parista viikosta on jäänyt oikein hyvä fiilis.

Enää olisi ennen vesillelaskua suoritettava muutamia tehtäviä, kuten Windexin kiinnitys ja ison purjeen nostimen uusiminen. Uusi nostin onkin jo hankittu, mutta maston huipussa olevan vaijerille tarkoitetun kehrän vaihtaminen köysimalliin on tänään osoittautunut hieman haastavaksi. Mutta eiköhän se siitä.

Aurinkopaneelia ihmetellessä tuli vastaan yllätys.

Kuivakka silakka.

Onhan totta että syksyllä ja talvella on ollut kovia tuulia ja viime kaudella oli tiukkaa purjehdusta, mutta en muista että kalaa olisi saatu. Mutta siinä se nökötti, aurinkopaneelin vieressä. Kuiva silakka. Tovin pohtimisen jälkeen syyllinenkin löytyi. Siellä se on, Naapuriveneen Veeran kannella silakkaa nauttiva varis. Ja minä kun meinasin lokkeja syyttää...

Maston vieressä, Take Away -silakka suussa. Variksen elämä hymyilee.

Kohta se kesä on täällä!