Perhepurjehdus muuttuu huomattavasti kun miehistöön lisätään pieniä ihmisiä. Toinen aikuisista on pitkälti sidottu lapseen joka johtaa yksinpurjehduksen määrän kasvuun. Samalla päivämatkat luonnollisesti lyhenevät ja yöpymispaikat tulee valittua hieman tarkemmin tarjolla olevien fasiliteettien mukaan. Ei kuitenkaan ole mitään suurempaa syytä lopettaa seilaamista vaikka jälkikasvua olisikin kyydissä. Asiat täytyy vain suunnitella entistäkin tarkemmin.
Alla muutamia jippoja joita on kokeiltu, osa hyviä, osa ei niin hyviä. Ideoita saa vapaasti lainata ja soveltaa. Jos olet itse keksinyt jotain helpottavaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.
Alle vuoden ikäinen joka ei vielä osaa seistä, kulkee näppärästi lattialla kunhan hieman katsoo mitä muuta lattialla on ja varmistaa että mitään tavaraa ei pääse putoamaan pikkumatruusin päälle.
Samaa lattiallamakaamistaktiikkaa voi hyödyntää myös sitloodassa. Ainakin satamaolosuhteissa. Seilatessa tapahtuu istumalaatikossa niin paljon enemmän että kannattanee pienimpien pysyä poissa jaloista. Sateenvarjosta saa näppärän päivänvarjon jos varsinaista puomitelttaa ei satu olemaan. Ja viltistä voi sellaisenkin improvisoida.
Varsinainen purjehtimisesta nauttiminen on tietenkin myös pienimpien oikeus. Itse ratkaisin asian kiinittämällä sitloodan reunaan vanhan fillarin turvaistuimen. Istuin on kahdella ruuvilla kiinni sitloodan seinässä (lapsen kantapäiden takaa) sekä remmeillä varvaslistassa ja kaiteessa. Tässä "päälliköntuolissa" jaksoi katsella maisemia pidempäänkin. Kiinnittämisessä kannattaa pitää huoli siitä että tuoli ei jää köysistön tielle. Tämä jakkara tuli vahingossa hieman liian eteen joka hankaloitti skuutin kiinnittämistä kiilaknaapiin. (kuvassa tuolin edessä)
Päiväunia täytyy myös ottaa. Vaihtoehdoista helpoin on tietysti keulapiikki. Auton tavaraverkosta saa näppärästi tekaistua kevyen verkon oviaukon eteen hidastamaan heräämisen jälkeistä liikkeellelähtöä. Ja tietysti tuomaan turvaa sängystäputoamisen varalle.
Samalla periaatteella tietysti saa tehtyä "myrskypunkka-pinnasängyn" myös sivupenkille. Kuvan konstruktio ei ollut kovin hyvä. Perinteisempi pitkällä vaakapuulla ja venymättömästä köydestä tehdyllä verkolla oleva olisi tukevampi ja kestäisi seisomaan nousevan yksivuotiaan nojaamista. Tämä ei kestänyt. Perustelen kokeilukonstruktiotani ajatuksella nopeasti irrotettavasta ja kiinnitettävästä konseptista joka toimisi öisin pinnasänkynä. Tämä ei toiminut, joten sain itse nukkua salongin puolella pikkumiehen mennessä keulaan nukkumaan äitinsä kanssa...
Kesää odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti